Kirjoituksia

Ärtyvän suolen oireyhtymästä arvioidaan kärsivän jopa puolen miljoonan suomalaisen. Oireet ovat moninaisia vaihdellen lievistä ja ajoittaisista jokapäiväiseen kiusaan. Vaikka oireet voivat olla pahoja, lohdullista on, että ne eivät ole vaarallisia. Suolistossa ei yleensä ilmene elimellistä vikaa, vaan vaiva on toiminnallinen. Suolistokaasua syntyy tavallista enemmän tai suolisto kouristelee herkemmin.

Tyypillistä ärtyvälle suolistolle on turvotus, kivut, ilmavaivat, ripuli- ja ummetusjaksojen vaihtelu, syömisen ja stressin pahentava vaikutus. Olo pahenee iltaa kohden. Kahta perustyyppiä esiintyy: toisessa ripuli ja ummetus vaihtelevat, toisessa kiusana on hallitsematon ripuli. Joillain esiintyy myös pahoinvointia ja nielemisvaikeuksia, joskus paniikkihäiriötä ja masennusta. Ärtyneestä suolistosta kärsivä on yleensä muita herkempi. Oireyhtymä on naisilla miehiä yleisempää. Stressi, riidat ja hormonaaliset vaihtelut vaikuttavat oireisiin. Usein koko oireyhtymä on aikoinaan alkanut stressin laukaisemana.

Oireyhtymää luonnehtii suolistomikrobien epätasapaino, joka tulisi saada kuntoon. Antibioottikuurit, happolääkkeet ja ulostuslääkkeet ovat suoliston mikrobikannalle erittäin haitallisia ja ovat saattaneet olla mikrobiflooran epätasapainon ja suoliston toimintahäiriön eräs alkusyy. Stressi pahentaa suolistokouristuksia.

Ärtyvän suolen oireyhtymän hoito ei ole helppoa. Oireettomia ajanjaksoja esiintyy kun noudattaa itselle sopivaa ruokavaliota ja elämäntapoja. Stressi ja unettomuus voivat palauttaa tilanteen huonoksi jo päivässä.

Laukaisevia ruoka-aineita

Monille haitallisia ruoka-aineita ovat vehnä, maissi, lehmänmaito, kahvi, tee, suklaa, alkoholi ja sitrushedelmät. Suuri määrä kuitua voi aiheuttaa oireita. Rasvainen ruoka saa lähes kaikkien mahan sekaisin, sillä rasva aiheuttaa suolistokouristuksia. Herkkämahaisen kannattaa ainakin pahimpina kausina minimoida hiilihappoisten juomien nauttiminen, raakaruoan, kuivahedelmien, sipulien, papujen, tomaatin, paprikan, parsa-, kerä- ja kukkakaalin syöminen. Jalostettu ruoka, sokeri, makeutusaineet, arominvahventeet, hyvin mausteiset ruoat, paistettu ruoka, margariini ja punainen liha yleensä ärsyttävät. Jotkut eivät siedä hedelmiä, hedelmämehuja, pähkinöitä, sieniä, jäätelöä tai monissa ruokavalmisteissa käytettävää sorbitolia.

Mitä syödä?

Ihmiset ovat kovin yksilöllisiä eikä yleispäteviä ohjeita voi antaa. Vaivasta kärsivän kannattaa akuutissa vaiheessa karsia ravinnostaan ärsyttäjät ja lisätä ruoka-aineita varovasti takaisin kun elimistö sen sallii. Liian yksipuolinen ravinto ei kannata pitkän päälle vaan aiheuttaa aliravitsemusta. Suoliston ja elimistön sietokyky voi myös vähentyä liikaa ja oireita tulee helpommin. Vähärasvainen ruoka ja ravinto, jossa on paljon proteiinia, yleensä sopii. Kerralla ei kannata syödä suuria aterioita. Ruoan hyvä pureksinta myös ehkäisee ilmavaivoja. Huonoja hiilihydraatteja ei pidä missään vaiheessa suosia, sillä ne ravitsevat suoliston epämukavuutta pahentavaa hiivaa. Jos kärsii ripulista, tarvitaan limakalvoja supistavaa ruokaa ja juomaa. Mustikat ovat hyviä suolistolle. Jos stressi on ollut todella paha ja suolisto reagoi hallitsemattomalla ripulilla, on hyvä pitää mukanaan kuivattuja mustikoita. Niitä voi pureksia sellaisenaan tai liottaa veteen. Banaanit auttavat myös ripuliin. Keitetty riisi banaanilla tehoaa lähes aina. Riisi kannattaa valmistaa tähän tarkoitukseen puuroriisin ja täysjyväriisin sekoituksesta ja hauduttaa hyvin.

Katkeroaineita tarvitaan jotta ruoansulatus toimii paremmin eikä kaasua synny liikaa. Tähän auttavat esimerkiksi voikukka ja artisokka. Monet kasvit ovat erinomaisia kaasunmuodostuksen hillitsijöitä: kumina, anis, fenkoli ja tilli muun muassa. Monet mausteet kohtuullisina määrinä parantavat suoliston tervettä toimintaa. Näitä ovat kurkuma, inkivääri ja meirami.

Tulehduksia ehkäiseviä kasveja tarvitaan vähentämään limaneritystä suolistossa. Erinomaisia ovat kehäkukka ja kamomilla. Kamomilla myös rauhoittaa niin suolistoa kuin mieltäkin. Kouristuksia helpottaa minttu. Ummetusvaiheessa voi käyttää lempeitä liotettuja luumuja ja viikunoita. Puhdas jalostamaton ruoka on suolistolle parasta.

Hyvät mikrobit

Hoidolle erittäin tärkeää on saada suoliston mikrobikanta kuntoon. Hyvien suolistobakteerien kantaa voi lisätä hyvälaatuinen jogurtti. Probiootteja eli maitohappobakteereja on syytä käyttää päivittäin. Lepicol-tuote tasapainottaa suoliston toimintaa erinomaisesti, ehkäisten sekä ripuli- että ummetusvaiheita. Suolistomikrobeja hyödyttäviä ovat misokeitto, hapankaali ja klorofyllipitoinen ruoka kuten tummanvihreät lehtivihannekset. Nokkonen on erinomainen suoliston toiminnan tasapainottaja. B-vitamiinit rauhoittavat mieltä ja parantavat suoliston kuntoa. B12-vitamiini edesauttaa hyvien suolistobakteerien lisääntymistä. Ruoansulatusentsyymejä sisältävä ravinto tai lisäravinteet ovat hyödyksi. Papaija tai siitä tehdyt tuotteet auttavat ruoan pilkkoutumisessa. Vihannesmehuista saa vitamiineja ja entsyymejä. Omenaviinietikka ennen ateriaa parantaa mahan toimintaa. Magnesium ja sitä sisältävät ruoka-aineet estävät suoliston liiallisia kouristuksia. Liotetut tai jauhetut mantelit tai auringonkukansiemenet antavat paljon magnesiumia.

Kuidut ja rasvahapot

Valkoinen leipä ja pulla on syytä vähentää minimiin. Niistä puuttuvat suojaravinteet kuten kuidut ja ne ruokkivat hiivaa. Täysjyvillä suolisto pysyy hieman laajentuneena jolloin äkillisiä kouristuksia ei ilmaannu yhtä helposti. Kuitujen määrää lisätään vähitellen ravintoon riittävän veden kera. Veteen liukenevat kuidut tuottavat ruoansulatuskanavassa geelimäistä ainetta joka suojelee ruoansulatuskanavaa ja ehkäisee ärtymystä ja kramppeja. Liukenemattomat kuidut puolestaan imevät vettä ja pehmittävät kuivaa ulostetta. Omenissa on kuituja jotka tasapainottavat suoliston toimintaa ja torjuvat haitallisia mikrobeja. Omenien syönti on parasta aloittaa varovasti jos se tuntuu aluksi hankalalta. Marjoissa on paljon sekä liukenevia että liukenemattomia kuituja.

Hyvät rasvahapot auttavat suolistoa kuntoutumaan. Näitä on muun muassa chian, pellavan ja hampun siemenissä. Liikunta, rentoutusmenetelmät ja meditaatio auttavat stressin hallinnassa ja suoliston liikkeiden normalisoitumisessa. Apuna voi käyttää rauhoittavia yrttejä.

Usein oireissa ei ole kyse varsinaisesta ärtyvän suolen oireyhtymästä vaan laktoosi-intoleranssista tai keliakiasta. Toisen saadessa oireita viljoista ja maitotaloustuotteista, joku toinen saa suolistonsa rauhoittumaan kaurapuurolla ja jäätelöllä.

Heinäkuun voimayrtit

Sinikka Piippo

Heinäkuu ei ole luonnonyrttien kannalta parasta aikaa, mutta joitain helmiä vielä löytyy.

Monet yrtit kukkivat silloin ja kukista saa silmänruokaa ja terveyttä niin salaatteihin kuin

teehenkin. Heinä-elokuussa

maitohorsma, apilat ja kanervat kukkivat. Kanervan kukista

saa hyvänmakuista rauhoittavaa iltateetä ja kukkia voi kuivata ja upottaa hunajaan talven

varalle.

Nokkosen siemensato on parhaimmillaan joten se kannattaa korjata talteen talven

varalle.

Poimulehtiä

on Suomessa noin 26 lajia. Yrttikäytössä niitä ei tarvitse toisistaan yrittää

erottaa, mutta kokemus opettaa minkä näköiset ovat pehmeämpiä ja miellyttävimpiä

käytössä. Parhaimpia ruokakäyttöön ovat puolivarjoisilla kasvupaikoilla kasvaneet

javarsinkin silloin kun lehdet ovat vielä suppuisia. Sateisina kesinä varsinkin vanhoihin

lehtiin tulee usein härmäsientä jolloin ne eivät kelpaa käyttöön. Poimulehtiä on koko

Suomessa niityillä, pihoilla ja pellonpientareilla. Niitä on helppo kasvattaa koriste- ja

yrttitarkoituksiin pihallaan. Poimulehden kasvatuksesta voi saada uuden harrastuksen

yrittäessään löytää erinäköisiä lajeja puutarhaansa ja kokeillessaan niiden käyttökelpoisuutta

ruokana ja rohtona. Poimulehdistä kelpaavat sekä lehdet että kukat. Poimulehdissä on parkkija

karvasaineita, salisyylihappoa, haihtuvia öljyjä, flavonoideja ja saponiineja. Nuoria lehtiä

voi silputa salaatiksi tai voileipien päälle, vanhemmat lehdet voi kuivata viherjauheeksi ja

ripotella ruokiin ja yrttiteeseoksiin, keittää nokkosen tapaan vihanneksena tai lisätä keittoihin,

patoihin, munakkaisiin, kastikkeisiin ja taikinoihin. Nuoria lehtiä voi silputa oliiviöljyyn

mausteiden kera. Pieniä keltaisia kukkia voi lisätä ruokiin ja viher- ja hedelmäsalaattien

koristeeksi. Lehtiä voi pakastaa kunhan ne ensin kiehauttaa. Perimätiedon mukaan poimulehti

on nuorentava yrtti, joka tekee ikääntyneestäkin naisesta nuoren. Se sopii moniin vaivoihin

joihin tarvitaan supistavaa tai kiinteyttävää vaikutusta. Se supistaa limakalvoja, estää

tulehduksia, parantaa haavoja, tyrehdyttää verenvuotoja. Sillä voi helpottaa kuukautisia

edeltäviä oireita, liian runsaita kuukautisvuotoja, synnytyksen jälkeisiä vaurioita,

virtsatievaivoja, virtsankarkausongelmia sekä torjua hiivasienitulehduksia. Lehdet

tasapainottavat hormonitoimintaa. Lehtien syönti ja teenä juominen parantaa ruoansulatusta

ja ripulia. Ulkoisesti kasvilla on ihoa hoitavaa vaikutusta piharatamon tapaan, ja sitä onkin

kosmetiikkateollisuudessa kasvovesissä ja voiteissa.

Pientä ja kapealehtistä

ahosuolaheinää ja isompaa niittysuolaheinää on koko Suomessa,

edellistä lajia tienvarsilla, kallioilla, niityillä, pelloilla, hiekka- ja sorarannoilla, jälkimmäistä

rehevämmillä paikoilla kuten niityillä, pihoilla ja lehdoissa. Suolaheiniä viljellään monissa

Euroopan maissa ja ne ovat helppokasvuisia. Kukkavarret voi katkaista jolloin syötäviä lehtiä

saa pidempään. Raakana suolaheiniä ei pitäisi syödä paria lehteä enempää niiden sisältämän

oksaalihapon vuoksi vaan ne on syytä keittää. Keitinvesi on hyvä vaihtaa kahdesti; vesi

kaadetaan pois, koska oksaalihappo liukenee veteen. Sittenkin suolaheinäruoat pitää syödä

maitotaloustuotteiden kanssa koska näiden kalsium eliminoi oksaalihapon. Suurina määrinä

oksaalihappo vahingoittaa munuaisia. Suolaheinissä on runsaasti A-vitamiinia, C-vitamiinia

vaihtelevasti, mutta yleensä runsaasti, monia kivennäisaineita kuten rautaa, magnesiumia,

kaliumia, sinkkiä sekä antraseenejä, flavonoideja ja hieman nitraattia. C-vitamiinin vuoksi

suolaheiniä on käytetty keripukkiin. Suolaheinistä voi käyttää lehdet tai koko verson,

mielellään ennen täyttä kukintaa. Niitä voi lisätä hieman salaattiin, voileiville, kermaviiliin,

tuore- ja raejuustoon, yrttivoihin, tehdä kylmää tai lämmintä keittoa, kastikkeita, lisätä

omeletteihin ja muhennoksiin. Ne antavat ruoalle piristävää makua. Lehtiä voi pakastaa

silputtuna tai niitä voi kuivata. Aikoinaan suolaheinät ovat olleet tärkeä lisä hätäleivän

aineksena, jolloin kuivattua versojauhetta lisättiin leipäjauhoihin. Suolaheinillä on piristävää

ja virkistävää vaikutusta, ne lisäävät virtsaneritystä ja parantavat ruokahalua. Saman makuisia

ja yhtälailla vaikuttavia ovat myös

käenkaalit, joita voi muutaman lehden napostella

metsässä kävellessään.

Pihatähtimöä eli vesiheinää

kasvaa yleisenä rikkaruohona koko Suomessa. Runsaana ja

mehevänä sitä on kosteilla, multavilla ja typpipitoisilla mailla. Vesiheinässä on runsaasti

kivennäisaineita kuten rautaa, fosforia, kaliumia, piitä, kalsiumia, magnesiumia ja sinkkiä.

Tuoreessa kasvissa on melko paljon C-vitamiinia, monipuolisesti B-vitamiineja sekä

saponiineja, kumariineja ja steroleja. Pula-aikoina vesiheinää on käytetty ihmisravintona,

myöhemmin lähinnä eläinten ruokinnassa. Rapeana kasvina siitä voi puristaa mehua tai

versoja voi käyttää tuoreena tai kuivattuna salaateissa, muhennoksissa, kastikkeissa ja

keitoissa etenkin perunan kera. Kevyesti kiehautettuna tai höyrytettynä sitä voi syödä

vihanneksena muiden ruokien lisänä, riisin tai voin kera. Pihatähtimöä voi valmistaa teeksi

muiden villiyrttien ohella tai kuivata viherjauheeksi. Kasvia ei kuitenkaan suositella

käytettäväksi ylettömästi koska sen kemiaa ei tunneta kovin hyvin. Mehevä vesiheinä on

hyödyllinen yrtti ulkoisesti ihon karheuteen ja kuivuuteen.

Peltokortetta

on koko Suomessa pihoilla, pelloilla, tienvarsissa, rannoilla ja korpimetsissä.

Se pitää opetella visusti erottamaan muista kortteista, sillä muita lajeja ei pidä käyttää.

Peltokortteella on erikseen itiötähkällinen vaaleanruskea kevätverso ja vihreä kesäverso.

Paras tuntomerkki on kesäverson haaran alin nivelväli joka on varren tuppea paljon pitempi.

Peltokortteessa on B-vitamiineja, A- ja C-vitamiinia, kivennäisaineita, ensisijassa piitä,

piihappoa ja silikaatteja sekä saponiineja, runsaasti flavonoideja, hieman pyridiinialkaloideja,

steroleja ja tiaminaasientsyymiä. Peltokortteen vihreästä kesäversosta voi tehdä teetä. Se on

kovin mautonta ja vaatii pitkän haudutusajan. Peltokortetta onkin parempi sekoittaa

maistuvampiin yrtteihin. Paras tapa on kuivata kortetta ja käyttää lehtivihreäjauheena. Se

lisää ruuan ravintoarvoa. Se on hyödyllistä luun, ihon ja sidekudoksen vahvistukseen,

vahvistaa vastustuskykyä, auttaa anemiaan, heikkouteen ja mahdollisesti allergiseen nuhaan.

Sitä kannattaa käyttää yskässä, lisäämään virtsaneritystä ja helpottamaan

eturauhasongelmissa ja virtsankarkailussa. Suuvetenä siitä on apua ientulehduksissa.

Keitteenä sillä voi hoitaa kasvojen ihoa, hautoa sormitulehduksia, torjua hiustenlähtöä,

hilseilyä ja runsasta jalkahikeä. Kissat syövät mielellään peltokortetta, jonka ne erottavat mm.

metsäkortteesta jota ne eivät syö. Peltokortetta ei pidä käyttää ylettömästi, sillä sen tiaminaasi

voi aiheuttaa tiamiinin eli B1-vitamiinin puutetta. Alkaloidit voivat suurina määrinä aiheuttaa

hermostollisia oireita. Peltokortteella alkaloideja on kuitenkin vähän sukulaislajeihin

verrattuna.

Väinönputkea

on eniten Utsjoen Lapissa, luonnonvaraisena se on Oulun läänin eteläpuolella

rauhoitettu. Se kasvaa rehevissä korvissa ja puronvarsilla. Väinönputkea on helppo kasvattaa

puutarhassa, sillä se lisääntyy helposti siemenistä. Väinönputki onkin pohjolan vanhimpia

viljelykasveja. Saamelaisten keskuudessa kasvi on ollut erittäin tärkeä. Väinönputkesta voi

käyttää kaikkia osia. Siinä on haihtuvaa öljyä jossa on monipuolinen koostumus, kumariineja,

flavonoideja, parkkiaineita, monia happoja, paljon proteiinia j kivennäisaineita. Siemenissä

on myös steroleja. Ennen kukintaa väinönputken varret ja lehtiruodit voi hienontaa ja

sokeroida keitoksi tai hilloksi tai leivonnaisten mausteeksi. Tuoreet ja kuivatut lehdet sopivat

keittojen ja salaattien mausteeksi. Lehdistä ja juurista voi tehdä simaa, siemenistä puolestaan

teetä tai maustaa ruokia ja juomia. Väinönputkea käytetään Suomessa jälleen melko runsaasti

ja monia valmistuotteita on saatavilla. Monen mielestä kasvi maistuu voimakkaalle, siksi se

yleensä vaatii sokerin kyytipojakseen. Väinönputkihyytelö täytekakun täytteessä antaa

virkistävää ja hieman erilaista makua kakulle. Väinönputki on erinomainen

ruoansulatuselimistön kuntouttaja. Se edistää ruoansulatusta ja sapen ja haiman eritystä. Se

lisää virtsaneritystä ja hikoilua, irrottaa limaa ja vahvistaa yleiskuntoa. Joillekin kasvin

kumariinijohdokset voivat aiheuttaa valoherkkyyttä ja ihottumaa.

Valkosipulia terveydeksi

Sinikka Piippo

Valkosipulin tervehdyttävään vaikutukseen on uskottu tuhansia vuosia ja sitä on käytetty

niin kehon kuin mielen vaivoihin. Sen on uskottu estävän sairauksia ja lisäävän voimaa ja

kestävyyttä. Nykytutkimus on todentanut monet valkosipulin vaikutukset tosiksi.

Valkosipuli sopii moneksi, niin ruokina, juomina kuin käyttökohteiltaan. Yleensä käytetään

valkosipulikynsiä, joskus myös lehtiä, joko sellaisenaan tai höyryhengitettynä, juomina,

puristemehuna, siirappina, hunajassa, viinissä, hauteina, teenä, tinktuurana, mutta myös

monenlaisina tabletteina ja kapseleina, kuivattuna vakioituna tai vakioimattomana jauheena,

eteerisinä öljyinä, kuiva- ja vesiuutteina. Paras terveysvaikutus on pitkällä ja säännöllisellä

käytöllä, annostuksena ½-1 kynsi päivässä. Mitä pienemmäksi kynsi pienitään, sen

enemmän allisiinia vapautuu. Parasta on murskata raakaa valkosipulia keitettyyn ruokaan

juuri ennen tarjoilua. Tehokkaimmin valkosipulin aromit tulevat esiin puristamalla kynnet

murskaksi valkosipulipuristimella tai tuoreena pilkottuna. Valkosipulista saa maukasta

yrttiöljyä vaikkapa keittoihin lisättäväksi tai leivän lisukkeeksi voin asemesta.

Valkosipuleilla voi maustaa etikkaa, sinappia ja hunajaa. Kynsien lisäksi mausteeksi voi

käyttää vihreitä valkosipulin osia ruohosipulin tavoin, esim. leivän päälle ja yrttivoihin.

Valkosipuleita on helppo itsekin kasvattaa. Kynnet istutetaan tai siemenet kylvetään

keväällä. Varsia voi kasvattaa sisällä kukkaruukussa ympäri vuoden puolittain upottamalla

kynsiä tavalliseen kukkamultaan muutaman sentin päähän toisistaan. Pimeimpinä

talvikuukausina ruukkuviljelmä kaipaa valaisua esimerkiksi loisteputkella muutamien

tuntien ajan päivässä.

Valkosipuli sisältää satoja eri aineosia. Suuri osa niistä on haihtuvia öljyjä, mutta myös

löytyy mm. fenoleja, fosfolipidejä, glutationia, B-vitamiineja, folaattia, kaliumia. Sen

alliineista syntyy luonteenomaisen tuoksuista rikkipitoista sipuliöljyä, mm. allisiinia

allinaasientsyymin vaikutuksesta solujen murskaantuessa, joka metabolisoituu

ihmiselimistössä edelleen. Kuumennuksessa tai höyrytislauksessa tiosulfinaateista

muodostuu varsinkin diallyylisulfidia (DAS), diallyylidisulfidia (DADS) ja

diallyylitrisulfidia (DATS) sekä ajoeeneja ja vinyyliditiinejä. Valkosipuli tehoaa sekä

kroonisiin että akuutteihin vaivoihin. Näin flunssakautena sitä kannattaa käyttää

ehkäisemään ja lievittämään flunssaa. Sitä kannattaa syödä, lisätä juomiin, silputa esim.

talouspaperin sisään ja asettaa mytty yöksi sänkyyn pään lähelle, taikka yöksi sukkiin.

Mursketta voi sekoittaa öljyyn ja pitää rinnan päällä. Se lyhentää flunssan kestoa.

Valkosipuli torjuu mikrobeja, sieniä ja viruksia. Se tehoaa myös bakteereihin, jotka ovat

tulleet joillekin antibiooteille resistenteiksi. Valkosipuli on limaa irrottavaa ja hikoiluttavaa.

Se on myös hyvin tehokasta hiivasienitulehdusta aiheuttavaa

Candida albicansia vastaan. Se

estää myös mahahaavaa ja –syöpää aiheuttavan

Helicobacter pyroli´n kasvua. Tosin se voi

olla liian vahvaa maha- ja pohjukaissuolihaavasta kärsivälle. Ilmeisesti valkosipulilla on

immunostimulanttista vaikutusta ja se lisää ihmisen omia puolustusmekanismeja. Se saattaa

lievittää heinänuhan ja muiden allergioiden oireita.

Valkosipuli on erinomaisen käyttökelpoista ehkäisemään ja auttamaan sydän- ja

verisuonitaudissa. Valkosipulin parantava vaikutus rasva-arvoihin on selvempi kuin

vaikutus muihin sydän- ja verisuonitautia ehkäiseviin tekijöihin. Valkosipulia voi käyttää

aspiriinin asemesta vähentämään veren hyytymistaipumusta. Se alentaa korkeaa

verenpainetta laajentamalla verisuonia ja hidastamalla sydämen lyöntinopeutta, rentouttaa

sydäntä ja sileää lihaksistoa. Valkosipuli on verta ohentavaa ja verihiutaleiden

kokkaroitumista ja LDL-kolesterolin hapettumista estävää, se vähentää ateroskleroottisia

laattoja ja niiden tarttumista toisiinsa. Hyvän eli HDL-kolesterolin osuus kohoaa.

Ääreisverenkierto ja hapensaanti katkokävelyssä paranevat. Valkosipuli auttaa

laskimovaivoihin ja suonikohjuihin ja lievittää peräpukamavaivoja. Verenkiertoelimistöön

liittyviä tuloksia voi tosin odottaa vasta noin kahden kuukauden säännöllisen valkosipulin

syömisen jälkeen.

Valkosipuli saattaa auttaa painonhallinnassa. Keski-Euroopassa sitä käytetään

laihdutuslääkkeenä, koska rasva lähtee elimistöstä liikkeelle. Kasvin syöminen vähentää

käymis- ja mätänemisprosesseja suolistossa joten se helpottaa ruoansulatushäiriöitä ja

ilmavaivoja. Se suojaa suolistoa sieni- ja hiivainfektioilta ja akuuteilta ja kroonisilta

suolistotulehduksilta estämällä patologisten bakteerien kasvua suolistossa tuhoamatta

luonnollista bakteerikantaa. Valkosipuli auttaa myös verensokerin säätelyssä. Allisiini ja

muut rikkiyhdisteet kilpailevat insuliinin kanssa maksassa, mikä johtaa vapaan insuliinin

lisääntymiseen veressä, jolloin insuliinia säästävä mekanismi auttaa diabeteksessa.

Valkosipuli auttaa haiman insuliinituotannossa ja lisää insuliiniherkkyyttä.

Ainakin 20 valkosipulin yhdistettä on tutkittu syövän torjunnassa. Sen on tutkimuksissa

todettu vähentävän puolella mahasyöpäriskiä ja peräsuolisyöpää jopa enemmän. Valkosipuli

estää kasvainten kasvua ja ehkäisee syöpää synnyttävien nitrosoamiinien muodostusta.

Samoin se torjuu karsinogeeneja aktivoivia entsyymejä ja kiihdyttää sellaisten entsyymien

tuotantoa jotka edesauttavat karsinogeenisten yhdisteiden poistumista elimistöstä, jolloin ne

eivät pääse aiheuttamaan DNA-vaurioita. Valkosipuli on tehokasta ulkoisesti käytettynä eri

ihovaivoihin kuten haavoihin, paiseisiin, kovettumiin, ihottumiin, hiuspohjan ja kynsien

tulehduksiin, hiustenlähtöön, hilseeseen, lihas- ja nivelkipuihin

. Se parantaa myös ihon

verenkiertoa. Ulkoisessa käytössä kynnet on syytä käyttää öljyssä, jotta ne eivät ärsytä

liikaa. Liian vahvana valkosipuli voi aiheuttaa jopa rakkuloita iholle. Iensairauksia voi

ehkäistä pureksimalla raakoja kynsiä huolella. Kaikkien näiden edellisten hyötyvaikutusten

lisäksi valkosipulin uskotaan hidastavan vanhenemista. Se saattaa hidastaa Alzheimerin

tautiin liittyvien amyloidilaattojen kertymistä aivoihin ja parantaa verenkiertovaivoista

johtuvaa muistin huononemista. Aivojen verenkierto elpyy ja ikään liittyvät

verisuonimuutokset hidastuvat. Pitkäaikaisina kuureina valkosipulin uskotaan lievittävän

masennusta, stressiä ja hermostuneisuutta, auttavan väsymykseen, parantavan

keskittymiskykyä ja nopeuttavan toipilaiden kuntoutusta.