 |
 |
|
 |
 |
Heinäkuun voimayrtit
Heinäkuun voimayrtit Sinikka Piippo Heinäkuu ei ole luonnonyrttien kannalta parasta aikaa, mutta joitain helmiä vielä löytyy. Monet yrtit kukkivat silloin
ja kukista saa silmänruokaa ja terveyttä niin salaatteihin kuin teehenkin. Heinä-elokuussa maitohorsma, apilat ja
kanervat kukkivat. Kanervan kukista saa hyvänmakuista rauhoittavaa iltateetä ja kukkia voi kuivata ja
upottaa hunajaan talven varalle. Nokkosen siemensato on parhaimmillaan joten
se kannattaa korjata talteen talven varalle. Poimulehtiä on Suomessa noin 26 lajia. Yrttikäytössä niitä ei tarvitse toisistaan yrittää erottaa,
mutta kokemus opettaa minkä näköiset ovat pehmeämpiä ja miellyttävimpiä käytössä. Parhaimpia ruokakäyttöön ovat puolivarjoisilla kasvupaikoilla kasvaneet javarsinkin
silloin kun lehdet ovat vielä suppuisia. Sateisina kesinä varsinkin vanhoihin lehtiin tulee usein härmäsientä jolloin ne eivät kelpaa käyttöön. Poimulehtiä on koko Suomessa
niityillä, pihoilla ja pellonpientareilla. Niitä on helppo kasvattaa koriste- ja yrttitarkoituksiin pihallaan. Poimulehden kasvatuksesta voi saada uuden harrastuksen yrittäessään löytää
erinäköisiä lajeja puutarhaansa ja kokeillessaan niiden käyttökelpoisuutta ruokana ja rohtona. Poimulehdistä kelpaavat sekä lehdet että kukat. Poimulehdissä on parkkija karvasaineita,
salisyylihappoa, haihtuvia öljyjä, flavonoideja ja saponiineja. Nuoria lehtiä voi silputa salaatiksi tai voileipien päälle, vanhemmat lehdet voi kuivata viherjauheeksi ja ripotella ruokiin ja
yrttiteeseoksiin, keittää nokkosen tapaan vihanneksena tai lisätä keittoihin, patoihin, munakkaisiin, kastikkeisiin ja taikinoihin. Nuoria lehtiä voi silputa oliiviöljyyn mausteiden kera.
Pieniä keltaisia kukkia voi lisätä ruokiin ja viher- ja hedelmäsalaattien koristeeksi. Lehtiä voi pakastaa kunhan ne ensin kiehauttaa. Perimätiedon mukaan poimulehti on nuorentava yrtti,
joka tekee ikääntyneestäkin naisesta nuoren. Se sopii moniin vaivoihin joihin tarvitaan supistavaa tai kiinteyttävää vaikutusta. Se supistaa limakalvoja, estää tulehduksia, parantaa
haavoja, tyrehdyttää verenvuotoja. Sillä voi helpottaa kuukautisia edeltäviä oireita, liian runsaita kuukautisvuotoja, synnytyksen jälkeisiä vaurioita, virtsatievaivoja, virtsankarkausongelmia
sekä torjua hiivasienitulehduksia. Lehdet tasapainottavat hormonitoimintaa. Lehtien syönti ja teenä juominen parantaa ruoansulatusta ja ripulia. Ulkoisesti kasvilla on ihoa hoitavaa vaikutusta piharatamon
tapaan, ja sitä onkin kosmetiikkateollisuudessa kasvovesissä ja voiteissa. Pientä ja kapealehtistä ahosuolaheinää
ja isompaa niittysuolaheinää on koko Suomessa, edellistä
lajia tienvarsilla, kallioilla, niityillä, pelloilla, hiekka- ja sorarannoilla, jälkimmäistä rehevämmillä paikoilla kuten niityillä, pihoilla ja lehdoissa. Suolaheiniä viljellään monissa
Euroopan maissa ja ne ovat helppokasvuisia. Kukkavarret voi katkaista jolloin syötäviä lehtiä saa pidempään. Raakana suolaheiniä ei pitäisi syödä paria lehteä enempää
niiden sisältämän oksaalihapon vuoksi vaan ne on syytä keittää. Keitinvesi on hyvä vaihtaa kahdesti; vesi kaadetaan pois, koska oksaalihappo liukenee veteen. Sittenkin suolaheinäruoat
pitää syödä maitotaloustuotteiden kanssa koska näiden kalsium eliminoi oksaalihapon. Suurina määrinä oksaalihappo vahingoittaa munuaisia. Suolaheinissä on runsaasti A-vitamiinia,
C-vitamiinia vaihtelevasti, mutta yleensä runsaasti, monia kivennäisaineita kuten rautaa, magnesiumia, kaliumia, sinkkiä sekä antraseenejä, flavonoideja ja hieman nitraattia. C-vitamiinin vuoksi
suolaheiniä on käytetty keripukkiin. Suolaheinistä voi käyttää lehdet tai koko verson, mielellään ennen täyttä kukintaa. Niitä voi lisätä hieman salaattiin,
voileiville, kermaviiliin, tuore- ja raejuustoon, yrttivoihin, tehdä kylmää tai lämmintä keittoa, kastikkeita, lisätä omeletteihin ja muhennoksiin. Ne antavat ruoalle piristävää
makua. Lehtiä voi pakastaa silputtuna tai niitä voi kuivata. Aikoinaan suolaheinät ovat olleet tärkeä lisä hätäleivän aineksena, jolloin kuivattua versojauhetta lisättiin
leipäjauhoihin. Suolaheinillä on piristävää ja virkistävää vaikutusta, ne lisäävät virtsaneritystä ja parantavat ruokahalua. Saman makuisia ja yhtälailla
vaikuttavia ovat myös käenkaalit, joita voi muutaman lehden napostella metsässä kävellessään.
Pihatähtimöä eli vesiheinää kasvaa yleisenä rikkaruohona koko Suomessa. Runsaana ja mehevänä sitä
on kosteilla, multavilla ja typpipitoisilla mailla. Vesiheinässä on runsaasti kivennäisaineita kuten rautaa, fosforia, kaliumia, piitä, kalsiumia, magnesiumia ja sinkkiä. Tuoreessa kasvissa on
melko paljon C-vitamiinia, monipuolisesti B-vitamiineja sekä saponiineja, kumariineja ja steroleja. Pula-aikoina vesiheinää on käytetty ihmisravintona, myöhemmin lähinnä eläinten
ruokinnassa. Rapeana kasvina siitä voi puristaa mehua tai versoja voi käyttää tuoreena tai kuivattuna salaateissa, muhennoksissa, kastikkeissa ja keitoissa etenkin perunan kera. Kevyesti kiehautettuna
tai höyrytettynä sitä voi syödä vihanneksena muiden ruokien lisänä, riisin tai voin kera. Pihatähtimöä voi valmistaa teeksi muiden villiyrttien ohella tai kuivata viherjauheeksi.
Kasvia ei kuitenkaan suositella käytettäväksi ylettömästi koska sen kemiaa ei tunneta kovin hyvin. Mehevä vesiheinä on hyödyllinen yrtti ulkoisesti ihon karheuteen ja kuivuuteen.
Peltokortetta on koko Suomessa pihoilla, pelloilla, tienvarsissa, rannoilla ja korpimetsissä. Se pitää opetella visusti erottamaan
muista kortteista, sillä muita lajeja ei pidä käyttää. Peltokortteella on erikseen itiötähkällinen vaaleanruskea kevätverso ja vihreä kesäverso. Paras tuntomerkki
on kesäverson haaran alin nivelväli joka on varren tuppea paljon pitempi. Peltokortteessa on B-vitamiineja, A- ja C-vitamiinia, kivennäisaineita, ensisijassa piitä, piihappoa ja silikaatteja sekä
saponiineja, runsaasti flavonoideja, hieman pyridiinialkaloideja, steroleja ja tiaminaasientsyymiä. Peltokortteen vihreästä kesäversosta voi tehdä teetä. Se on kovin mautonta ja vaatii pitkän
haudutusajan. Peltokortetta onkin parempi sekoittaa maistuvampiin yrtteihin. Paras tapa on kuivata kortetta ja käyttää lehtivihreäjauheena. Se lisää ruuan ravintoarvoa. Se on hyödyllistä
luun, ihon ja sidekudoksen vahvistukseen, vahvistaa vastustuskykyä, auttaa anemiaan, heikkouteen ja mahdollisesti allergiseen nuhaan. Sitä kannattaa käyttää yskässä, lisäämään
virtsaneritystä ja helpottamaan eturauhasongelmissa ja virtsankarkailussa. Suuvetenä siitä on apua ientulehduksissa. Keitteenä sillä voi hoitaa kasvojen ihoa, hautoa sormitulehduksia, torjua
hiustenlähtöä, hilseilyä ja runsasta jalkahikeä. Kissat syövät mielellään peltokortetta, jonka ne erottavat mm. metsäkortteesta jota ne eivät syö. Peltokortetta
ei pidä käyttää ylettömästi, sillä sen tiaminaasi voi aiheuttaa tiamiinin eli B1-vitamiinin puutetta. Alkaloidit voivat suurina määrinä aiheuttaa hermostollisia oireita. Peltokortteella
alkaloideja on kuitenkin vähän sukulaislajeihin verrattuna. Väinönputkea on eniten Utsjoen Lapissa, luonnonvaraisena se on Oulun
läänin eteläpuolella rauhoitettu. Se kasvaa rehevissä korvissa ja puronvarsilla. Väinönputkea on helppo kasvattaa puutarhassa, sillä se lisääntyy helposti siemenistä.
Väinönputki onkin pohjolan vanhimpia viljelykasveja. Saamelaisten keskuudessa kasvi on ollut erittäin tärkeä. Väinönputkesta voi käyttää kaikkia osia. Siinä on haihtuvaa
öljyä jossa on monipuolinen koostumus, kumariineja, flavonoideja, parkkiaineita, monia happoja, paljon proteiinia j kivennäisaineita. Siemenissä on myös steroleja. Ennen kukintaa väinönputken
varret ja lehtiruodit voi hienontaa ja sokeroida keitoksi tai hilloksi tai leivonnaisten mausteeksi. Tuoreet ja kuivatut lehdet sopivat keittojen ja salaattien mausteeksi. Lehdistä ja juurista voi tehdä simaa,
siemenistä puolestaan teetä tai maustaa ruokia ja juomia. Väinönputkea käytetään Suomessa jälleen melko runsaasti ja monia valmistuotteita on saatavilla. Monen mielestä kasvi
maistuu voimakkaalle, siksi se yleensä vaatii sokerin kyytipojakseen. Väinönputkihyytelö täytekakun täytteessä antaa virkistävää ja hieman erilaista makua kakulle. Väinönputki
on erinomainen ruoansulatuselimistön kuntouttaja. Se edistää ruoansulatusta ja sapen ja haiman eritystä. Se lisää virtsaneritystä ja hikoilua, irrottaa limaa ja vahvistaa yleiskuntoa.
Joillekin kasvin kumariinijohdokset voivat aiheuttaa valoherkkyyttä ja ihottumaa.
Kasvit ja painonhallinta
Kasvit ja painonhallinta Sinikka Piippo Suuri osa meistä suomalaisista on ylipainoisia ja merkittävä ylipaino onkin riski terveydelle. Hyvin
monet suomalaisista ovat ajoittain laihdutuskuurilla. Elimistö kuitenkin tottuu kuureihin ja laihdutus on joka kerta vaikeampaa. Paras keino painonhallintaan on ruokavalion pysyvä muutos.
Parhaiten painonhallinta onnistuu nauttimalla kevyttä kasvisvoittoista, vähärasvaista, vähäsuolaista ja vähäsokerista ruokaa, mahdollisimman luonnonmukaisena. Stressissä saattaa
tulla syötyä runsaasti kaloreita ja rasvaa sisältävää pikaruokaa. Stressi myös itsessään lihottaa, sillä stressihormoni kortisoli lisää ruokahalua, varsinkin makean
ja rasvaisen mielitekoja sekä aiheuttaa nukkumishäiriöitä mikä myös sekoittaa elimistön toimintaa. Hyötyliikunta lisää energiankulutusta ja auttaa painonhallinnassa sekä
auttaa nukkumaan paremmin. Nestettä poistavat yrtit Monet yrtit poistavat kehosta ylimääräistä nestettä, kehon kuona-aineita ja selluliittia.
Tällaisia kasveja ovat nokkonen, kultapiisku, koivu, juolavehnä, siankärsämö, mesiangervo, peltokorte, persilja, minttu, fenkoli ja voikukka. Niistä voi tehdä esimerkiksi yrttiteetä.
Runsas veden juominen ja keittoruoat auttavat laihduttamisessa, koska ne täyttävät ja poistavat nälän tunnetta. Yrtit tasapainottavat ruoansulatusta, rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaa,
antavat keholle sen tarvitsemia suojaravinteita, kivennäisaineita ja vitamiineja. Verensokerin säätely Useat painonhallintaa tehostavat kasvit liittyvät
verensokerin säätelyyn, insuliiniresistenssin hallintaan ja matalaan glykeemiseen indeksiin. Insuliiniresistenssi syntyy kun insuliinin teho on heikentynyt eikä glukoosi pääse kohteeseen insuliinin
tehottomuuden ja hitauden vuoksi ja verensokeri ja veren rasva-arvot nousevat. Glykeemisen indeksin perusteella ruoka-aineet voidaan jakaa nopeasti sokeriksi muuntuviin kuten vaalea leipä, leivonnaiset, makeiset
ja virvoitusjuomat ja hitaasti muuttuviin kuten täysjyvävilja, marjat ja useat vihannekset. Korkea glykeeminen indeksi aiheuttaa muutaman tunnin jälkeen syönnistä äkillisen verensokerin
laskun jolloin tarvitaan taas ruokaa. Sen sijaan matalan indeksin ruoat pitävät nälän poissa pitkään. Ne ovat yleensä runsaskuituisia ja vitamiini- ja kivennäisainepitoisia, joten
ne kaikin puolin edesauttavat terveyttä. Kuidut Runsaskuituinen ruoka vaatii pidemmän pureksimisajan, jolloin keho huomaa kylläisyytensä ennen liikasyöntiä.
Se myös täyttää vähemmillä kaloreilla. Erityisen paljon kuituja on pavuissa, vadelmissa, pinaatissa, kuorineen syödyissä omenissa, manteleissa ja ratamon ja psylliumin siemenissä.
Liukoinen kuitu (esim. beetaglukaani) hidastaa hiilihydraattien ja rasvan imeytymistä vereen ja parantaa niiden poistumista elimistöstä. Se myös tasaa verensokeria. Sitä on erityisesti omenassa,
aprikoosissa, marjoissa, viikunassa, pavuissa, herneissä, linssissä, kaurassa, ohrassa, tuoreissa ja kuivatuissa luumuissa ja kurpitsassa. Ohran ja kauran pitkäketjuiset hiilihydraatit tasaavat verensokeria
ja pitävät kylläisenä pitkään energiatason säilyessä hyvänä ja kuidut edistävät suolen toimintaa. Kahvi, chili ja inkivääri
Tietyt kasvit aktivoivat elimistöä, energian kuljetusta ja rasvojen hapetusta. Teen ja kahvin kofeiini lisää termogeenista efektiä eli se nostaa kehon lämpötilaa ja aktiivisuutta jolloin
kaloreita kuluu. Chilipaprikan kapsaikiini ja dihydrokapsaikiini lisäävät lämmöntuotantoa ja rasvojen hapettumista nimenomaan naisilla. Sama vaikutus on inkiväärin öljyhartseilla.
Rasvaiseen ruokaan kannattaakin lisätä chiliä ja paprikaa. Hedelmät ja marjat Melonit ovat parhaita ruokia painonhallintaan: niissä on paljon vettä,
jonkin verran kuitua ja vähän kaloreita. Niiden vesi on täyttävämpää kuin pelkkä vesi. Vesimeloni erityisesti vie janoa, sillä siitä on 92 % vettä. Vesi sitoutuneena
ruokaan hidastaa sen imeytymistä ja saa sen viipymään kauan mahassa. Melonien pektiini myös hidastaa rasvojen ja hiilihydraattien imeytymistä ja tehostaa niiden poistumista elimistöstä.
Greippi laihduttaa tuoreena syötynä. Omena puhdistaa suolistoa ja sen pektiini poistaa elimistöstä myrkkyjä. Ananas on myös tehokas diureetti, joka poistaa selluliittia ja turvotusta ja
laihduttaa tehostamalla ruoansulatusta. Selleri ja avokado Selleri laihduttaa ja torjuu nälkää. Sitä voi pureskella aterian jälkeen, jottei himoitse
hiilihydraatteja. Sellerin pureksinta stimuloi syljen eritystä ja edesauttaa ruoansulatusta. Se laihduttaa myös poistamalla kehosta nestettä. Avokadon liukoinen kuitu hidastaa rasvojen ja hiilihydraattien
imeytymistä ja edistää niiden poistumista elimistöstä sekä säätelee sokeriarvoja. Vaikka avokadossa on melkoisesti kaloreita, se sisältää hiilihydraattia nimeltä mannoheptuloosi,
joka tasaa verensokeria ja hoikentaa. Kaalit Kaaleissa on hyvin vähän kaloreita, paljon nesteitä ja kuituja, ne täyttävät hyvin ja vievät nälän
tunteen. Kaalien runsaskuituisuus parantaa suolinukan kasvua joka imee itseensä myrkkyjä ja rasvoja, nopeuttaa ruoan kulkua suolistossa ja tehoaa ummetukseen. Punakaali erityisesti vähentää vatsan
alueelle kertyvän rasvan määrää. Mausteet Jotkut mausteet kuten kaneli, kapris ja inkivääri lisäävät insuliiniherkkyyttä. Kaneli lisää
solujen glukoosin ottoa jolloin verensokeri alenee. Jotkut mausteet kuten korianteri lisäävät insuliinin eritystä. Muita verensokeria alentavia mausteita ovat kumina, laakeri, oliivi, sipulit,
sinappi, valkosipuli, korianteri ja inkivääri.
Sokeriarvot kuntoon
Sokeriarvot kuntoon Sinikka Piippo Jatkuvasti koholla oleva verensokeri eli veren glukoosipitoisuus voi johtaa moniin terveydellisiin ongelmiin kuten
insuliiniresistenssiin, metaboliseen oireyhtymään ja 2-tyypin diabeteksen puhkeamiseen. Sokeriarvojen heilahtelu aiheuttaa väsymystä ja usein päänsärkyä. Runsaskuituinen ravinto,
proteiinit ja oikea rasva auttavat verensokerin säätelyssä, samoin säännölliset ruokailuvälit. Insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä ja diabetes
Insuliiniresistenssiä voi syntyä kun insuliinin teho on heikentynyt eikä glukoosi pääse kohteeseen insuliinin tehottomuuden ja hitauden vuoksi jolloin
verensokeri ja veren rasvaarvot nousevat. Insuliiniherkkyyden alentuessa elimistö tulee vastustuskykyiseksi insuliinille, jolloin sokerinsietokyky heikentyy ja altistuu diabetekselle, painonnousulle, sydän-
ja verisuonitaudeille, masennukselle ja Alzheimerin taudille. Metaboliselle oireyhtymälle on ominaista keskivartalolihavuus ja usein korkea verenpaine. 2-tyypin diabeteksessa elimistöön
kertyy liikaa glukoosia, mikä aiheuttaa mm. hermostovaurioita ja verenkiertosairauksia. Altistavia tekijöitä ovat mm. ylipaino, vähäinen liikunta ja väärä ravinto.
Glykeeminen indeksi ja glykeeminen kuorma Glykeemisestä indeksistä puhutaan kun tarkoitetaan hiilihydraattia sisältävän ruoka-aineen aiheuttamaa verensokerin kohoamista vertailukohteena
vaalea leipä tai glukoosi. Nopeasti sokeriksi muuntuvia ovat mm. vaalea leipä, leivonnaiset, makeiset, virvoitusjuomat ja peruna, keskinopeita puolestaan rusinat, cantaloupemeloni, punajuuri, ananas ja papaija
ja hitaasti muuttuvia täysjyvävilja, marjat ja useat vihannekset. Korkea GI aiheuttaa muutaman tunnin jälkeen syönnistä äkillisen verensokerin laskun ja siihen liittyvän väsähdyksen
ja suuren insuliinin tarpeen. Matalan GI:n ruoat pitävät nälän poissa pidempään. Glykeeminen kuorma tarkoittaa ruoka-aineen vaikutusta verensokeriin suhteutettuna annoskokoon. Korkean GK:n
ruoat altistavat 2-tyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, ylipainolle ja mahdollisesti paksusuolen ja peräsuolen syövälle. Glykeemistä indeksiä ja kuormaa alennetaan
syömällä enemmän täysjyväviljaa, pähkinöitä, palkokasveja, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Tällaiset ruoat ovat yleensä runsaskuituisia ja vitamiini- ja kivennäisainepitoisia,
joten ne kaikin puolin edesauttavat terveyttä. Täysjyvät ja kuidut Pitkäketjuiset hiilihydraatit pilkkoutuvat elimistössä hitaasti ja tasaisesti
jolloin ne pitävät kylläisenä pidempään ja hillitsevät verensokerin heilahteluja. Niitä syömällä saa pitkäaikaista energiaa ja insuliiniresistenssi paranee.
Kuituja on paljon täysjyväviljassa, pavuissa ja vihanneksissa. Ne ovat vähäkalorisia, pitävät hyvin kylläisenä ja tasapainottavat aterian jälkeistä verensokerin nousua.
Kuidut myös torjuvat tulehduksia joita helposti syntyy diabeteksessa. Kuidut vähentävät paksusuolen, peräsuolen ja rintojen syöpäriskiä, peräsuolen divertikkeleitä ja
alentavat kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksia sekä estävät 2-tyypin diabetesta ja ylipainoa. Pektiinejä on banaanissa, porkkanassa, omenassa, aprikoosissa ja viikunassa. Niillä voi säädellä
veren kolesterolia ja ennaltaehkäistä sydän- ja verisuonitauteja sekä edesauttaa diabeteksen hallintaa. Frukto-oligosakkaridit, joita ovat inuliini ja oligofruktoosi vaikuttavat myönteisesti
insuliiniresistenssiin, 1- ja 2-tyypin diabetekseen, ylipainoon, paksusuolentulehdukseen ja paksusuolensyöpään. Niitä on erityisesti sikurissa ja voikukanjuuressa. Vitamiinit
ja kivennäisaineet D-vitamiinia ei juuri ole kasveissa, mutta sienistä sitä saa. Se tuo vastustuskyvyn ohella suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta, korkealta verenpaineelta ja 1- ja 2-tyypin diabetekselta.
Kromi lisää insuliiniherkkyyttä ja helpottaa glukoosin ottoa soluihin parantamalla insuliinin toimintaa, saattaa auttaa painonpudotuksessa ja proteiinin ja rasvan pilkkomisessa. Kromin puute
aiheuttaa väsymystä, hermostuneisuutta, masennusta, mielialan ailahtelua, makean syönnistä johtuvaa pahoinvointia, sydän- ja verisuonivaivoja, painonnousua ja mahdollisesti 2-tyypin diabetesta.
Kromia saa mm. lehti- ja parsakaalista, pähkinöistä, sienistä, täysjyväviljasta, sipulista, tomaatista, mausteista ja pavuista. Myös magnesium estää verensokerin heilahtelua
ja voi auttaa elimistöä tuottamaan enemmän insuliinia ja käyttämään sitä tehokkaammin. Sitä on runsaasti auringonkukan-, seesamin- ja kurpitsansiemenissä, pähkinöissä,
nokkosessa ja pinaatissa. Boorikin vähentää verensokerin tasaamiseen tarvittavan verensokerin määrää. Sitä saa mm. kuivatuista luumuista, kaalista, mansikoista ja parsasta.
Antioksidantit Antioksidantit kohentavat kuntoa monin tavoin, mm. estämällä sydän- ja verisuonisairauksia, painonnousua ja diabetesta. Ne stimuloivat rasvasoluissa
adiponektiinituotantoa, mikä ehkäisee tulehduksia, insuliiniresistenssiä, diabetesta, lihomista ja sydän- ja verisuonitauteja. Antioksidantit torjuvat tulehdusentsyymejä, joten niillä on
laaja vaikutus eri sairauksien synnyssä. Monissa vihanneksissa antioksidantteja on melko vähän, paitsi mm. sipuleissa ja lehtikaalissa, hedelmistä paljon on omenissa, marjoista mm. karhunvatukoissa,
aronioissa ja mustikoissa, kuivatuista hedelmistä taateleissa ja rusinoissa. Mausteissa ja mausteyrteissä antioksidantteja on paljon. Marjat Marjoissa
on runsaasti kuitua, mikä sekä lisää kolesterolin poistumista elimistöstä sitomalla suolen sappihappoja että tasoittaa glukoosin imeytymistä suolistossa ja tasaa verensokerin nousua.
Marjojen fenolit voivat tasoittaa sokerin aiheuttamaa verensokerin nopeaa nousua ja laskua. Niiden pektiini nopeuttaa suolen toimintaa ja lisää kylläisyyttä. Esimerkiksi mustikan sisältämä
pterostilbeeni vaikuttaa edullisesti sydämeen ja verisuoniin, alentaa kolesterolia ja veren rasvoja ja tasaa verensokeria. Mustikka myös ehkäisee diabeetikon silmien retinopatiaa. Tattari
Tattari sopii korkean kolesterolin, ylipainon ja diabeteksen estoon ja hoitoon. Sen pähkylöiden sisältämän valkuaisen ja hiilihydraatteihin kuuluvien D-chiro-inositolien on havaittu sulavan hitaasti. Tattari hidastaa glukoosin imeytymistä vereen ruokailun jälkeen, mikä on eduksi hoidettaessa aikuistyypin diabetesta,
jossa insuliinin sokeria säätelevä toiminta on heikentynyt. Tattarista kannattaa vaihteeksi tehdä puuroja, käyttää lisäkeriisin asemesta tai korvata leivonnassa osa jauhoista tattarijauholla.
Pähkinät Pähkinöiden säännöllinen syönti vähentää 2-tyypin diabeteksen riskiä, sillä niiden kuitu ja magnesium
auttavat säilyttämään insuliini- ja sokeriarvot tasaisina. Pähkinöiden syönti lisää kylläisyyttä ja auttaa painonhallinnassa. Mantelit sopivat diabeetikoille ja henkilöille joilla
on ongelmia verensokerin kanssa tasoittaen verensokerin vaihtelua. Jo muutama manteli ennen tai jälkeen ruokailun auttaa. Mantelit myös laihduttavat ilmeisesti lisäämällä kylläisyyden
tunnetta. Pähkinöiden ohella eri siemenet, avokado ja rypsi- ja oliiviöljy parantavat verensokerin säätelyä. Sipulit Sipulien
liukoinen kuitu hidastaa rasvojen ja hiilihydraattien imeytymistä ja tehostaa niiden poistumista elimistöstä ja säätelee veren sokeriarvoja. Valkosipuli auttaa haiman insuliinituotannossa, lisää
insuliiniherkkyyttä, alentaa verensokeria ja ehkäisee diabetekseen liittyviä sydän- ja verisuoniongelmia sekä auttaa painonhallinnassa. Sipulit sekä ehkäisevät diabetesta että
hoitavat sitä. Parhaiten ne tehoavat tuoreena. Mausteet Kaneli alentaa verensokeria, samoin rasva-, kokonaiskolesteroli- ja LDLkolesterolipitoisuuksia, mikä tekee
siitä erinomaista 2-tyypin diabeteksessa. Sen sisältämät kalkonit näyttävät matkivan insuliinin toimintaa ja lisäävän solujen glukoosin ottoa moninkertaiseksi ja saavan
tietyt solut muuttamaan glukoosin glykogeeniksi eli varastosokeriksi. Se alentaa myös verenpainetta. Parasta vaikutuksiltaan on halvin mahdollinen kaneli, jota voi ennakkoluulottomasti ripotella moniin ruokiin ja
juomiin. Joidenkin yrttien kuten sarviapilan ja tamarindin lima viivyttää sokerin imeytymistä. Sarviapila sisältää 4-hydroksi-isoleusiinia joka vaikuttaa haiman β-soluihin ja lisää insuliinin eritystä. Jotkut mausteet kuten kaneli, kapris ja inkivääri lisäävät insuliiniherkkyyttä.
Korianteri ja mausteneilikka lisäävät insuliinin eritystä. Kurkuman kurkumiini ja tetrahydrokurkumiini alentavat verensokeria, kohottavat insuliinipitoisuutta ja suojelevat munuaisvaurioilta.
Muita verensokeria alentavia mausteita ovat kumina, laakeri, oliivi, sinappi, oregano ja salvia. Muut kasvit ja juomat Nokkosen sisältämät glykokinonit alentavat
hieman verensokeria. Vihreä tee laihduttaa, kuluttaa energiaa ja polttaa rasvaa jolloin diabetesriski alenee. Tarhapapu-uute on faseolamiinin lähde, joka estää tärkkelystä hajottavien entsyymien
toimintaa ja alentaa verensokeria. Elimistö saa vähemmän energiaa, eikä ylimääräinen energia muutu rasvakudokseksi ja paino ei nouse.
Sydän- ja verisuonisairaudet ja kasvit
Sipulit alentavat LDL-kolesterolia, estävät verihiutaleiden kokkaroitumista ja alentavat verenpainetta. Mitä voimakkaampi maku sipulissa on, sen tehokkaampi vaikutus. Valkosipuli
on sipuleista tehokkain: se alentaa korkeaa verenpainetta laajentamalla verisuonia ja hidastamalla sydämen lyöntinopeutta. Verihiutaleiden kokkaroitumisen estäjänä se on ainakin yhtä
tehokas kuin aspiriini. Se parantaa myös aivojen verenkiertoa. Avokadossa on suuri määrä kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka alentavat kolesterolia, korkeaa
verenpainetta, sepelvaltimotautiriskiä sekä riskiä sairastua diabetekseen. Sen avulla LDL-kolesteroli ja triglyseriditasot alenevat ja HDL-kolesteroli nousee. Vaihdevuodet ohittaneille naisille kertatyydyttymättömät
rasvat ovat erittäin hyödyllisiä sydäntaudin estäjiä. Myös avokadon kuidut parantavat ruoansulatusta ja alentavat kolesterolia. Mustikan antosyaanit laajentavat
verisuonia ja alentavat verenpainetta. Ne suojaavat vakavilta diabeteksen aiheuttamilta verisuoni- ja hermostoseurauksilta. Mustikan fenolit säätelevät rasvahappoaineenvaihduntaa ja verenkierron rasvoja
ja estävät ateroskleroottisten laattojen kertymistä valtimoihin. Mustikat ovat erinomaisia verisuonten haurauteen, heikkoon laskimoverenkiertoon ja suonikohjuihin. Granaattiomenamehun
juominen vähentää sydäntautiriskiä, sillä se voi alentaa kokonaiskolesterolia, parantaa LDL/HDL-suhdetta sekä estää LDL-kolesterolin hapettumista ja estää laattojen
kertymistä valtimoihin, mikä myös estää verenpaineen kohoamista. Se alentaa ACE-entsyymin aktiviteettia, joka voi aiheuttaa korkeaa verenpainetta. Granaattiomena parantaa sydämen toimintaa
rasituksessa. Inkiväärissä on runsaasti fenoleja ja sillä on erittäin korkea antioksidanttisuusarvo. Siinä on myös paljon verenpaineeseen edullisesti vaikuttavaa
kaliumia. Sen öljyhartsit alentavat selvästi kolesterolia ja triglyseriditasoja ja saattavat vähentää jo syntyneitä ateroskleroottisia laattoja verisuonistosta. Ne myös kohottavat HDL-tasoja.
Pähkinöiden sisältämä arginiini suojelee valtimoiden sisäseinämiä ja pitää ne kimmoisina jolloin verenpaine alenee ja verenkierto elpyy. Pähkinöiden
säännöllinen syönti vähentää huomattavasti sydän- ja verisuonitautiriskiä, joidenkin arvioiden mukaan jopa 30–40 %.
Kolesteroliarvot kuntoon
Kolesteroliarvot hallintaan kasveilla Sinikka Piippo Hyvin monet kasvit ja kasviperäiset aineet parantavat kolesteroliarvoja. Tärkeimpiä ovat valkosipuli
ja vihreä tee, mutta vielä tärkeämpää on elintapojen kokonaisvaltainen remontti. Nimenomaan kolesterolin hapettumisen ehkäisy antioksidanteilla torjuu eri sairauksia. Kolesteroli ja sen merkitys Kolesteroli kuuluu steroideihin ja sitä on varsinkin kehomme rasvakudoksissa, hermoissa, maksassa ja munuaisissa. Sitä syntyy etenkin maksassa. Se on elintärkeä
aine, jota tarvitaan solukalvojen rakentamiseen ja sappiyhdisteiden valmistukseen. Veressä kolesterolimolekyyli on sitoutunut kuljetusmolekyyliin, joita ovat mm. lipoproteiinit HDL ja LDL. LDL-kolesteroli
kuljettaa kolesterolia ja triglyseridiä maksasta kehon soluihin ja verisuonten seinämiin ja HDL eli ns. ”hyvä kolesteroli” palauttaa rasvoja maksaan. Tavoitearvoina pidetään kokonaiskolesterolille
alle 5, LDL-kolesterolille alle 3 ja HDL:lle yli 1. LDLkolesterolin kohonneet arvot liittyvät ateroskleroosin kohonneeseen riskiin, minkä vuoksi puhutaan ”huonosta kolesterolista”, jälkimmäisen
korkea luku liittyy alhaiseen riskiin. Kohonneita kolesteroliarvoja triglyseridien ohella pidetään tärkeänä sydän- ja verisuonitautien syntytekijänä. Kolesterolin kokonaismäärä
tai kolesterolin laatu ei ole kuitenkaan tärkeintä vaan miten kolesteroli suojataan hapettumiselta. Vain hapettunut kolesteroli tukkii verisuonet. Ateroskleroosin
eli valtimonrasvoittumistaudin alkuasteena on valtimon sisäpinnan vaurio mikä usein johtuu vapaista radikaaleista. Verihiutaleet kiinnittyvät alueelle ja vapauttavat kasvutekijöitä jotka edesauttavat
laattamuodostusta ja rasvan ja LDL-kolesterolin keräytymistä seinämiin, mikä tukkii suonet jolloin aivot tai sydän eivät saa verta ja happea jolloin seurauksena on mm. sydän- tai aivoinfarkti.
Korkea verenpaine ja korkea kolesteroli, diabetes, liikunnan puute, ylipaino ja tupakointi pahentavat riskiä kuolla ateroskleroosiin. Ruokavalion ja elintapojen säätö
Kolesterolia voi alentaa vähentämällä ravinnosta korkean kolesterolin ruoat, rajoittamalla tyydyttyneen rasvan, transrasvan, hydrogenoitujen öljyjen ja hiilihydraattien saantia ja lisäämällä
antioksidanttisen ravinnon määrää. Korkean kolesterolin ruokia ovat etenkin useat liharuoat, rasvaiset maitotaloustuotteet, voi, kananmuna ja katkaravut. Tosin ravinnon kolesterolin vaikutus veren
LDL-arvoihin on hyvin yksilöllistä. Säännöllinen liikunta ja tupakoinnin lopettaminen nostaa HDL-kolesteroliarvoa. Myös painon alentaminen voi auttaa. Runsas B-vitamiinien ja folaatin saanti
ja vihreiden vihannesten, marjojen, hedelmien sekä täysjyväviljan käyttö tuovat hyvät kolesteroli- ja rasva-arvot ja ehkäisevät kolesterolin hapettumista. Kasvisteroleja sisältävän
ruokavalion on todettu laskevan kolesterolia. Marjoissa, hedelmissä ja vihanneksissa itsessään ei ole lainkaan kolesterolia. Antioksidantit Tärkeitä
antioksidantteja ovat A-vitamiini, karotenoidit, C- ja E-vitamiini, jotkut kivennäisaineet ja varsinkin polyfenoleihin kuuluvat flavonoidit. Ne osallistuvat LDLkolesterolin hapettumisen ehkäisyyn ja estävät
laattojen kiinnittymistä ja kasaantumista verisuonten seinämiin. Kasviksista eniten flavonoideja on sipulissa, lehti- ja parsakaalissa, hedelmistä omenassa, marjoista karpalossa, juomista teessä.
Sipulit Valkosipuli ja muut sipulit kuntouttavat sydän- ja verisuonistoa ja alentavat sekä kolesterolia, LDL-tasoja, triglyseridejä että verenpainetta, estävät
verihiutaleiden kokkaroitumista ja edistävät painonpudotusta. Mitä voimakkaampi maku sipulissa on, sen tehokkaampi vaikutus. Valkosipuli on sipuleista tehokkain: se alentaa korkeaa verenpainetta laajentamalla
verisuonia ja hidastamalla sydämen lyöntinopeutta. Verihiutaleiden kokkaroitumisen estäjänä se on ainakin yhtä tehokas kuin aspiriini. Se parantaa myös aivojen verenkiertoa.
Vihreä tee Vihreä tee sisältää polyfenoleja, jotka parantavat kolesterolin LDL—HDL –suhteita ja alentavat triglyseriditasoja. Viime aikoina on havaittu, että
mustakin tee voi suojella sydäntä. Neljä kupillista teetä päivässä alentaa selvästi LDL-kolesterolia, liiallisena tulehduksia aiheuttavan aminohappo homokysteiinin määriä
ja hapettuneen kolesterolin kiinnittymistä valtimoihin. Se parantaa verisuonten toimintaa ja veren kulkua sepelvaltimoissa sekä estää verenhyytymistä. Mitä enemmän juo vihreää
teetä, sen pienempi riski on sairastua sepelvaltimotautiin. Vihreä tee estää myös rasvan kertymistä kudoksiin. Pähkinät ja öljyt Öljyissä,
vehnänalkioissa ja pähkinöissä on runsaasti kolesterolin hapettumista ehkäisevää Evitamiinia ja fenoleita. Kylmäpuristetut extra virgin –öljyt, oliivi- ja rypsiöljy, ovat erinomaisia
LDL-kolesteroliarvojen alentamisessa. Ne nostavat HDL-arvoja ja estävät tehokkaasti veren hyytymistekijöitä. Pellavansiementen omega-3 -rasvahapot pienentävät sydänkohtausriskiä
torjumalla verisuonitukoksia, alentamalla triglyseriditasoja ja vähentämällä rytmihäiriövaaraa. Pähkinöiden säännöllinen syönti saattaa pienentää sydän- ja verisuonitautiriskiä jopa 30–40 %. Saksanpähkinöiden antioksidanttisuus on korkein pähkinöistä, sillä ne sisältävät pähkinöistä eniten kasviperäistä
omega-3:ea. Niiden ja muiden pähkinöiden kasvisterolit alentavat kolesterolia. Marjojen ja avokadon öljyt Tyrnin edullinen rasvahappokoostumus ehkäisee
sydän- ja verisuonitauteja, alentaa sekä kolesterolia että verenpainetta. Mustaherukan siemenöljy lievittää tulehduksia, alentaa LDLkolesterolia, parantaa HDL/LDL -suhteita, estää
rytmihäiriöitä sekä alentaa sydän- ja verisuonitautiriskiä. Mustikan antosyaanit laajentavat verisuonia ja alentavat verenpainetta. Ne suojaavat vakavilta diabeteksen aiheuttamilta verisuoni-
ja hermostoseurauksilta. Mustikan fenolit säätelevät rasvahappoaineenvaihduntaa ja verenkierron rasvoja ja estävät ateroskleroottisten laattojen kertymistä valtimoihin. Mustikat ovat erinomaisia
verisuonten haurauteen, heikkoon laskimoverenkiertoon ja suonikohjuihin. Avokadossa on suuri määrä kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka alentavat kolesterolia, korkeaa
verenpainetta, sepelvaltimotautiriskiä sekä riskiä sairastua diabetekseen. Sen avulla LDL-kolesteroli ja triglyseriditasot alenevat ja HDL-kolesteroli nousee. Vaihdevuodet ohittaneille naisille sen kertatyydyttymättömät
rasvat ovat erittäin hyödyllisiä sydäntaudin estäjiä. Myös avokadon kuidut parantavat ruoansulatusta ja alentavat kolesterolia. Kuidut Ravinnon
kuidut laskevat tehokkaasti LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksia sekä estävät 2-tyypin diabetesta ja ylipainoa. Liukoista kuitua ovat mm. pektiini ja beetaglukaani. Pektiiniä on banaanissa,
porkkanassa, omenassa, aprikoosissa ja viikunassa, beetaglukaania puolestaan kaurassa ja ohrassa. Inuliini, jota on maa-artisokassa ja voikukanjuuressa, tuottaa antioksidanttisia entsyymejä, jotka alentavat kokonaiskolesterolia
ja veren triglyseriditasoa sekä nostavat HDL-kolesterolia. Psylliumiä kannattaa lisätä ruokaan tuomaan kuituja. Täysjyvävilja alentaa kolesterolia, sen sijaan valkoinen sokeri ja valkoinen
jauho yhdistyneenä vähäiseen hyvien rasvojen käyttöön aiheuttavat matalaa HDL-tasoa. Mausteet Paprikat, nimenomaan chili, estävät
verihiutaleiden kokkaroitumista, alentavat kolesterolia ja triglyseridejä. Kanelia kannattaa ripotella ruokiin, sillä sen antioksidanttiset kalkonit alentavat veren rasvapitoisuuksia, kolesterolia ja verenpainetta.
Inkiväärissä on runsaasti fenoleja ja sillä on erittäin korkea antioksidanttisuusarvo. Siinä on myös paljon verenpaineeseen edullisesti vaikuttavaa kaliumia. Sen öljyhartsit alentavat
selvästi kolesterolia ja triglyseriditasoja ja saattavat vähentää jo syntyneitä ateroskleroottisia laattoja verisuonistosta. Ne myös kohottavat HDL-tasoja. Soija
Soija estää ateroskleroottisten laattojen kertymistä valtimoiden seinämiin. Sillä on edullista vaikutusta kolesteroli- ja triglyseridiarvoihin, verenpaineeseen, sydän- ja verisuonitauteja
aiheuttavaan homokysteiiniin ja se kohottaa hieman HDL-kolesteroliarvoa. Soijalesitiiniä ja soijafosfolipidiä käytetään erikseen korkeaan kolesteroliin. Soija sisältää kasvisteroleja.
Granaattiomena Granaattiomenamehun juominen on helppo tapa torjua sydäntautiriskiä. Se voi alentaa kokonaiskolesterolia, parantaa LDL/HDL-suhdetta sekä estää
LDL-kolesterolin hapettumista ja laattojen kertymistä valtimoihin, mikä myös estää verenpaineen kohoamista. Granaattiomena parantaa myös sydämen toimintaa rasituksessa.
Valkosipulin terveellisyys
Valkosipulia terveydeksi Sinikka Piippo Valkosipulin tervehdyttävään vaikutukseen on uskottu tuhansia vuosia ja sitä on käytetty niin
kehon kuin mielen vaivoihin. Sen on uskottu estävän sairauksia ja lisäävän voimaa ja kestävyyttä. Nykytutkimus on todentanut monet valkosipulin vaikutukset tosiksi. Valkosipuli sopii
moneksi, niin ruokina, juomina kuin käyttökohteiltaan. Yleensä käytetään valkosipulikynsiä, joskus myös lehtiä, joko sellaisenaan tai höyryhengitettynä, juomina, puristemehuna,
siirappina, hunajassa, viinissä, hauteina, teenä, tinktuurana, mutta myös monenlaisina tabletteina ja kapseleina, kuivattuna vakioituna tai vakioimattomana jauheena, eteerisinä öljyinä,
kuiva- ja vesiuutteina. Paras terveysvaikutus on pitkällä ja säännöllisellä käytöllä, annostuksena ½-1 kynsi päivässä. Mitä pienemmäksi kynsi pienitään,
sen enemmän allisiinia vapautuu. Parasta on murskata raakaa valkosipulia keitettyyn ruokaan juuri ennen tarjoilua. Tehokkaimmin valkosipulin aromit tulevat esiin puristamalla kynnet murskaksi
valkosipulipuristimella tai tuoreena pilkottuna. Valkosipulista saa maukasta yrttiöljyä vaikkapa keittoihin lisättäväksi tai leivän lisukkeeksi voin asemesta. Valkosipuleilla voi maustaa
etikkaa, sinappia ja hunajaa. Kynsien lisäksi mausteeksi voi käyttää vihreitä valkosipulin osia ruohosipulin tavoin, esim. leivän päälle ja yrttivoihin. Valkosipuleita on helppo
itsekin kasvattaa. Kynnet istutetaan tai siemenet kylvetään keväällä. Varsia voi kasvattaa sisällä kukkaruukussa ympäri vuoden puolittain upottamalla kynsiä tavalliseen kukkamultaan
muutaman sentin päähän toisistaan. Pimeimpinä talvikuukausina ruukkuviljelmä kaipaa valaisua esimerkiksi loisteputkella muutamien tuntien ajan päivässä.
Valkosipuli sisältää satoja eri aineosia. Suuri osa niistä on haihtuvia öljyjä, mutta myös löytyy mm. fenoleja, fosfolipidejä, glutationia, B-vitamiineja, folaattia, kaliumia.
Sen alliineista syntyy luonteenomaisen tuoksuista rikkipitoista sipuliöljyä, mm. allisiinia allinaasientsyymin vaikutuksesta solujen murskaantuessa, joka metabolisoituu ihmiselimistössä
edelleen. Kuumennuksessa tai höyrytislauksessa tiosulfinaateista muodostuu varsinkin diallyylisulfidia (DAS), diallyylidisulfidia (DADS) ja diallyylitrisulfidia (DATS) sekä ajoeeneja ja vinyyliditiinejä.
Valkosipuli tehoaa sekä kroonisiin että akuutteihin vaivoihin. Näin flunssakautena sitä kannattaa käyttää ehkäisemään ja lievittämään
flunssaa. Sitä kannattaa syödä, lisätä juomiin, silputa esim. talouspaperin sisään ja asettaa mytty yöksi sänkyyn pään lähelle, taikka yöksi sukkiin. Mursketta
voi sekoittaa öljyyn ja pitää rinnan päällä. Se lyhentää flunssan kestoa. Valkosipuli torjuu mikrobeja, sieniä ja viruksia. Se tehoaa myös bakteereihin, jotka ovat tulleet
joillekin antibiooteille resistenteiksi. Valkosipuli on limaa irrottavaa ja hikoiluttavaa. Se on myös hyvin tehokasta hiivasienitulehdusta aiheuttavaa Candida albicansia vastaan. Se estää myös mahahaavaa ja –syöpää aiheuttavan Helicobacter pyroli´n kasvua. Tosin se voi olla liian vahvaa maha- ja pohjukaissuolihaavasta kärsivälle. Ilmeisesti valkosipulilla on immunostimulanttista vaikutusta ja se lisää ihmisen omia puolustusmekanismeja.
Se saattaa lievittää heinänuhan ja muiden allergioiden oireita. Valkosipuli on erinomaisen käyttökelpoista ehkäisemään ja auttamaan sydän- ja
verisuonitaudissa. Valkosipulin parantava vaikutus rasva-arvoihin on selvempi kuin vaikutus muihin sydän- ja verisuonitautia ehkäiseviin tekijöihin. Valkosipulia voi käyttää aspiriinin
asemesta vähentämään veren hyytymistaipumusta. Se alentaa korkeaa verenpainetta laajentamalla verisuonia ja hidastamalla sydämen lyöntinopeutta, rentouttaa sydäntä ja sileää
lihaksistoa. Valkosipuli on verta ohentavaa ja verihiutaleiden kokkaroitumista ja LDL-kolesterolin hapettumista estävää, se vähentää ateroskleroottisia laattoja ja niiden tarttumista toisiinsa.
Hyvän eli HDL-kolesterolin osuus kohoaa. Ääreisverenkierto ja hapensaanti katkokävelyssä paranevat. Valkosipuli auttaa laskimovaivoihin ja suonikohjuihin ja lievittää peräpukamavaivoja.
Verenkiertoelimistöön liittyviä tuloksia voi tosin odottaa vasta noin kahden kuukauden säännöllisen valkosipulin syömisen jälkeen. Valkosipuli
saattaa auttaa painonhallinnassa. Keski-Euroopassa sitä käytetään laihdutuslääkkeenä, koska rasva lähtee elimistöstä liikkeelle. Kasvin syöminen vähentää käymis-
ja mätänemisprosesseja suolistossa joten se helpottaa ruoansulatushäiriöitä ja ilmavaivoja. Se suojaa suolistoa sieni- ja hiivainfektioilta ja akuuteilta ja kroonisilta suolistotulehduksilta
estämällä patologisten bakteerien kasvua suolistossa tuhoamatta luonnollista bakteerikantaa. Valkosipuli auttaa myös verensokerin säätelyssä. Allisiini ja muut rikkiyhdisteet kilpailevat
insuliinin kanssa maksassa, mikä johtaa vapaan insuliinin lisääntymiseen veressä, jolloin insuliinia säästävä mekanismi auttaa diabeteksessa. Valkosipuli auttaa haiman insuliinituotannossa
ja lisää insuliiniherkkyyttä. Ainakin 20 valkosipulin yhdistettä on tutkittu syövän torjunnassa. Sen on tutkimuksissa todettu vähentävän puolella
mahasyöpäriskiä ja peräsuolisyöpää jopa enemmän. Valkosipuli estää kasvainten kasvua ja ehkäisee syöpää synnyttävien nitrosoamiinien muodostusta. Samoin
se torjuu karsinogeeneja aktivoivia entsyymejä ja kiihdyttää sellaisten entsyymien tuotantoa jotka edesauttavat karsinogeenisten yhdisteiden poistumista elimistöstä, jolloin ne eivät pääse
aiheuttamaan DNA-vaurioita. Valkosipuli on tehokasta ulkoisesti käytettynä eri ihovaivoihin kuten haavoihin, paiseisiin, kovettumiin, ihottumiin, hiuspohjan ja kynsien tulehduksiin, hiustenlähtöön,
hilseeseen, lihas- ja nivelkipuihin. Se parantaa myös ihon verenkiertoa. Ulkoisessa käytössä kynnet on syytä käyttää
öljyssä, jotta ne eivät ärsytä liikaa. Liian vahvana valkosipuli voi aiheuttaa jopa rakkuloita iholle. Iensairauksia voi ehkäistä pureksimalla raakoja kynsiä huolella. Kaikkien
näiden edellisten hyötyvaikutusten lisäksi valkosipulin uskotaan hidastavan vanhenemista. Se saattaa hidastaa Alzheimerin tautiin liittyvien amyloidilaattojen kertymistä aivoihin ja parantaa verenkiertovaivoista
johtuvaa muistin huononemista. Aivojen verenkierto elpyy ja ikään liittyvät verisuonimuutokset hidastuvat. Pitkäaikaisina kuureina valkosipulin uskotaan lievittävän masennusta,
stressiä ja hermostuneisuutta, auttavan väsymykseen, parantavan keskittymiskykyä ja nopeuttavan toipilaiden kuntoutusta.
Ummetuksen hoidosta
Kasveista apua ummetukseen Sinikka Piippo Ummetus samoin kuin muut suolistovaivat ovat yleisiä nykyajan ongelmia. Usein vaivat johtuvat sopimattomasta
ruoasta ja elintavoista. Toiset reagoivat stressiin ummetuksella, toiset ärtyneen paksusuolen oireilla joita luonnehtii ummetuksen ja ripulin vuorottelu ja kolmas ryhmä kärsii liian rivakasta suolesta.
Onneksi monet kasvit auttavat. Kuidut Kuiduille on ominaista, etteivät ne pilkkoudu suolessa imeytyvään muotoon. Kuituja on liukenevia ja liukenemattomia,
joista liukenematon kuitu ei sido vettä vaan lisää ulosteen massaa ja nopeuttaa sen kulkua suolistossa helpottaen ummetusta, ehkäisten peräpukamia, divertikkelitulehdusta ja paksusuolen- ja peräsuolensyöpää.
Liukoinen kuitu puolestaan sitoo vettä ja lievittää ensisijassa ripulia. Useissa kasveissa on kumpaakin kuitulajia. Muun muassa β-glukaani, limat, pektiini,
inuliini ja fruktaanit ovat kuituja. Kuitujen mukana saadaan myös monia vitamiineja, kivennäisaineita, kasviestrogeeneja ja antioksidantteja. Kuituja tarvitaan suoliston hyvinvointiin 30–35 g päivässä
tai ummetuksen vaivatessa vielä enemmän. Useiden päivittäinen kuitusaanti on kuitenkin vain 10–20 g. Täysjyvät Kaikissa kasvikunnan tuotteissa,
viljoissa, kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa on kuituja. Tehokkaimmin suolen sisältöä lisää viljojen kuitu, jota on mm. täysjyväleivissä ja -puuroissa. Vehnä- ja ruisleseissä
on erittäin paljon kuitua. Leseiden käyttö kannattaa aloittaa vähitellen,
aluksi 1–2 teelusikallista päivässä, minkä jälkeen annosta lisätään päivittäin, aina 3–6 ruokalusikalliseen päivässä. Leseiden on parasta antaa
liota hyvin ennen syömistä. Kuitulisä aiheuttaa ensi alkuun lisääntynyttä kaasunmuodostusta, ehkä myös vatsakipuja. Vettä
on syytä juoda runsaasti, sillä lisäkuidut ilman nesteen lisäystä voivat johtaa jopa suolitukokseen. Lasillinen vettä ennen aamupalaa on hyvä aloitus päivälle, sillä jo pelkkä vesi
auttaa ummetukseen, sillä se imeytyy vasta paksusuolessa pehmittäen ulostemassaa. Erinomainen keino on aloittaa päivä lasillisella vettä, sen jälkeen otetaan mukillinen kuitulisää,
jossa on mm. psylliumia, sikuria ja maitohappobakteereja veteen liotettuna, odotetaan kunnes seos on hyytelöitynyt, nautitaan seos ja sen jälkeen juodaan vielä lasillinen vettä. Aamiaisen voi syödä
tästä vasta puolen tunnin kuluttua. βeta-glukaania runsaasti sisältävät viljat kuten ohra ja kaura tasapainottavat
tehokkaasti suoliston toimintaa esim. puuroina. Pellava Pellavansiemeniä on kätevinä valmistuotteina, mutta siemeniä voi käyttää sinällään,
joko kokonaisina tai jauhettuina. Siemenet tulee jauhaa joka päivä erikseen. 3 rkl siemeniä antaa jauhettuna 1 rkl siemenjauhetta, mikä on hyvä aloitusannos. Parin viikon kuluttua määrän
voi tarvittaessa kaksinkertaistaa. Jauhetut siemenet syödään 10–15 min sisällä, etteivät niiden öljyt hapetu. Jauheen tai rouheen voi sekoittaa puuroon, mysliin, jogurttiin, smoothieen ja taikinoihin.
Niiden kuitu pitää suolen toiminnan säännöllisenä ja estää ummetusta, peräpukamia ja suonikohjuja. Pellavan siemenet ehkäisevät myös mätänemisbakteerien lisääntymistä suolistossa.
Siemenet parantavat ohutsuolen peristaltiikkaa bulklaksatiivina liman ja turpoavien aineosiensa vuoksi. Vaikutus tuntuu 12 tunnin kuluttua. Ruokalusikallisen siemeniä voi myös liottaa tunnin ajan lasillisessa vettä, jolloin siemenkuoressa oleva
lima-aine turpoaa nesteeseen, joka juodaan siemenineen. Ratamot ja psyllium Ratamoiden siementen lima-aine turpoaa suolistossa nelin- tai jopa kymmenkertaiseksi ja toimii suolen sisältöä
lisäävänä ulostusrohtona. Tällaisia bulklaksatiiveja käytetään usein kroonisessa ummetuksessa ja silloin kun on vältettävä ponnistelua leikkauksen tai peräpukamien yhteydessä. Siementen
lima toimii rauhoittavana voiteluaineena ja imee ruoansulatuskanavasta myrkkyjä ja suojelee limakalvoja. Siemenet auttavat myös ripulissa imemällä vettä ja lisäämällä suolen sisällön
viskositeettia ja hidastaen sen tyhjenemistä. Ratamot auttavat kroonisessa ripulissa lievittämällä suolistoärsytystä ja helpottavat ärtyneen paksusuolen oireyhtymässä. Niiden vaikutus
tuntuu 24 tunnin jälkeen. Banaani Frukto-oligosakkaridit eli fruktaanit kuten inuliini ovat prebiootteja, mahalaukussa ja ohutsuolessa sulamattomia hiilihydraatteja,
jotka kulkeutuvat paksusuoleen ja fermentoituvat siellä edistäen hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa vähentäen haitallisten bakteerien tuottamia myrkkyjä paksusuolessa ja tarjoten
elatusalustan probiooteille eli paksusuolen maitohappobakteereille. Fruktaanit normalisoivat suolen toimintaa, ehkäisevät ripulia ja ummetusta ja edistävät ravintoaineiden imeytymistä. Näitä
aineita on mm. banaanissa ja sikurissa. Banaani kiihdyttää aineenvaihduntaa ja kuona-aineiden ja myrkkyjen poistumista. Sen kuidut tasapainottavat suoliston toimintaa. Yhdistelmä riisi ja banaani tehoavat
erinomaisesti ripuliin. Kaalit ja nokkonen Kaalien kuidut edesauttavat suoliston säännöllistä toimintaa ja parantavat suolinukan kasvua imien
itseensä myrkkyjä ja rasvoja. Kaalit ehkäisevät myös ripulia, auttavat maha- ja pohjukaissuolen haavaumaan ja liikahappoisuuteen. Nokkonen edistää ruoansulatusrauhasten ja normalisoi
suolen toimintaa. Se auttaa ruoansulatusvaivoihin, ripuliin, ummetukseen, maha- ja pohjukaissuolihaavaan ja peräpukamiin. Vitamiinipommin ja oivallisen avun suolistovaivoihin saa sekoittamalla kuivattuja nokkosia
ja kuivattuja hienonnettuja pihlajanmarjoja hunajaan. Omena Omenan suuri pektiinimäärä auttaa ummetuksessa, ripulissa ja ruokahaluttomuudessa. Pektiini
imee vettä ruoansulatuskanavassa ja turpoaa toimien bulklaksatiivina, sekä kosteuttaa kovettunutta ulostetta että toisaalta kovettaa ripulissa liian löysää ulostetta. Omenat puhdistavat suolistoa
ja niiden pektiini poistaa elimistöstä myrkkyjä. Omenan hapot estävät vahingollisten käymistuotteiden muodostumista ja bakteerien kertymistä suoleen. Marjat Punaherukan
ja variksenmarjan marjoissa on korkea kuitupitoisuus (5 g/100 g) ja erittäin korkea (6 g) lakalla, tyrnillä, ruusunmarjoilla, mustaherukalla, pihlajalla, luumulla ja saskatoonilla. Lakan, tyrnin ja ruusunmarjojen
kuitu on suureksi osaksi liukenematonta eli tehokasta ummetuksessa. Varsinkin pihlajanmarjat ovat erittäin tehokas ummetusrohto. Karviaisessa on isot siemenet ja runsaasti pektiiniä.
Kuivatut hedelmät Luumuissa ja viikunoissa on kuitujen lisäksi muitakin suolen toimintaa lisääviä aineita. Kuivattujen aprikoosien pektiini lievittää sekä ripulia
että ummetusta. Viikunat parantavat ruoansulatusta ja helpottavat ummetusta ja niiden kuidut parantavat suolen mikrobiston koostumusta. Lisäksi viikunoiden emäksisyys neutraloi hapanta ravintoa ja sopii
mahakatarria poteville. Jo 5–6 viikunaa antaa energiaa ja lisää päivän kuitumäärää. Kuivatuissa luumuissa on sekä liukenematonta ja liukoista kuitua eli ne tehoavat sekä
ummetukseen että ripuliin. Varsinkin liotetut kuivatut luumut helpottavat ummetusta. 6–7 yön ajan lionnutta luumua liotusvesineen tehoaa hankalaankin ummetukseen. Kuivattujen luumujen
liukenematon kuitu tarjoaa ravintoa suoliston hyödyllisille bakteereille, jotka muodostavat siitä lyhytketjuista voihappoa, tärkeää ravintoa suoliston soluille. Rivakasta suolen toiminnasta kärsiville
kuivatut hedelmät saattavat kuitenkin aiheuttaa ongelmia, varsinkin jos niissä on säilöntäaineita. Mausteet Useimmat mausteet kiihottavat mahan
ja suoliston limakalvoa jolloin ruoka sulaa nopeammin ja virheellinen käyminen estyy. Mausteiden käyttö tasapainottaa suoliston toimintaa ja helpottaa ummetusta. Monissa mausteissa on myös runsaasti
suoliston toimintaa tasapainottavia kuituja. Minttu poistaa turvotusta ja auttaa ripulissa, ummetuksessa, ilmavaivoissa, maha- ja suolistokatarreissa ja paksusuolen ärsytystiloissa. Fenkolitee on oiva apu
ripuliin, mahavaivoihin, suolistotulehduksiin, ilmavaivoihin, turvotukseen ja pahoinvointiin. Se edistää ruoansulatusta, lisää mahasuolikanavan liikkuvuutta ja lievittää ummetusta. Teetä nautitaan
mieluiten tyhjään mahaan ennen ruokailua. Monet mausteet ja yrttiteet helpottavat myös stressiä. Kehäkukasta saa hyvää teetä sekä mielen että mahan ja suoliston tasapainotukseen.
Öljyt Oliivi- ja rypsiöljyllä voi helpottaa ummetusta tehokkaasti. Pari ruokalusikallista öljyä takaa samalla myös päivittäisen välttämättömien
rasvahappojen saannin.
Ärtyneen suolen hoidosta
Ärtyneen suolen rauhoitus Sinikka Piippo Ärtyvän suolen oireyhtymästä arvioidaan kärsivän jopa puolen miljoonan suomalaisen. Oireet ovat
moninaisia vaihdellen lievistä ja ajoittaisista jokapäiväiseen kiusaan. Vaikka oireet voivat olla pahoja, lohdullista on, että ne eivät ole vaarallisia. Suolistossa ei yleensä ilmene elimellistä
vikaa, vaan vaiva on toiminnallinen. Suolistokaasua syntyy tavallista enemmän tai suolisto kouristelee herkemmin. Tyypillistä ärtyvälle suolistolle on turvotus, kivut, ilmavaivat,
ripuli- ja ummetusjaksojen vaihtelu, syömisen ja stressin pahentava vaikutus. Olo pahenee iltaa kohden. Kahta perustyyppiä esiintyy: toisessa ripuli ja ummetus vaihtelevat, toisessa kiusana on hallitsematon
ripuli. Joillain esiintyy myös pahoinvointia ja nielemisvaikeuksia, joskus paniikkihäiriötä ja masennusta. Ärtyneestä suolistosta kärsivä on yleensä muita herkempi. Oireyhtymä
on naisilla miehiä yleisempää. Stressi, riidat ja hormonaaliset vaihtelut vaikuttavat oireisiin. Usein koko oireyhtymä on aikoinaan alkanut stressin laukaisemana. Oireyhtymää
luonnehtii suolistomikrobien epätasapaino, joka tulisi saada kuntoon. Antibioottikuurit, happolääkkeet ja ulostuslääkkeet ovat suoliston mikrobikannalle erittäin haitallisia ja ovat saattaneet
olla mikrobiflooran epätasapainon ja suoliston toimintahäiriön eräs alkusyy. Stressi pahentaa suolistokouristuksia. Ärtyvän suolen oireyhtymän hoito ei ole helppoa. Oireettomia ajanjaksoja
esiintyy kun noudattaa itselle sopivaa ruokavaliota ja elämäntapoja. Stressi ja unettomuus voivat palauttaa tilanteen huonoksi jo päivässä. Laukaisevia
ruoka-aineita Monille haitallisia ruoka-aineita ovat vehnä, maissi, lehmänmaito, kahvi, tee, suklaa, alkoholi ja sitrushedelmät. Suuri määrä kuitua voi aiheuttaa oireita. Rasvainen ruoka
saa lähes kaikkien mahan sekaisin, sillä rasva aiheuttaa suolistokouristuksia. Herkkämahaisen kannattaa ainakin pahimpina kausina minimoida hiilihappoisten juomien nauttiminen, raakaruoan, kuivahedelmien,
sipulien, papujen, tomaatin, paprikan, parsa-, kerä- ja kukkakaalin syöminen. Jalostettu ruoka, sokeri, makeutusaineet, arominvahventeet, hyvin mausteiset ruoat, paistettu ruoka, margariini ja punainen
liha yleensä ärsyttävät. Jotkut eivät siedä hedelmiä, hedelmämehuja, pähkinöitä, sieniä, jäätelöä tai monissa ruokavalmisteissa käytettävää
sorbitolia. Mitä syödä? Ihmiset ovat kovin yksilöllisiä eikä yleispäteviä ohjeita voi antaa. Vaivasta kärsivän kannattaa akuutissa
vaiheessa karsia ravinnostaan ärsyttäjät ja lisätä ruoka-aineita varovasti takaisin kun elimistö sen sallii. Liian yksipuolinen ravinto ei kannata pitkän päälle vaan aiheuttaa aliravitsemusta.
Suoliston ja elimistön sietokyky voi myös vähentyä liikaa ja oireita tulee helpommin. Vähärasvainen ruoka ja ravinto, jossa on paljon proteiinia, yleensä sopii. Kerralla ei kannata
syödä suuria aterioita. Ruoan hyvä pureksinta myös ehkäisee ilmavaivoja. Huonoja hiilihydraatteja ei pidä missään vaiheessa suosia, sillä ne ravitsevat suoliston epämukavuutta pahentavaa
hiivaa. Jos kärsii ripulista, tarvitaan limakalvoja supistavaa ruokaa ja juomaa. Mustikat ovat hyviä suolistolle. Jos stressi on ollut todella paha ja suolisto reagoi hallitsemattomalla ripulilla, on hyvä
pitää mukanaan kuivattuja mustikoita. Niitä voi pureksia sellaisenaan tai liottaa veteen. Banaanit auttavat myös ripuliin. Keitetty riisi banaanilla tehoaa lähes aina. Riisi kannattaa valmistaa tähän
tarkoitukseen puuroriisin ja täysjyväriisin sekoituksesta ja hauduttaa hyvin. Katkeroaineita tarvitaan jotta ruoansulatus toimii paremmin eikä kaasua synny liikaa. Tähän auttavat esimerkiksi
voikukka ja artisokka. Monet kasvit ovat erinomaisia kaasunmuodostuksen hillitsijöitä: kumina, anis, fenkoli ja tilli muun muassa. Monet mausteet kohtuullisina määrinä parantavat suoliston tervettä
toimintaa. Näitä ovat kurkuma, inkivääri ja meirami. Tulehduksia ehkäiseviä kasveja tarvitaan vähentämään limaneritystä suolistossa. Erinomaisia ovat kehäkukka
ja kamomilla. Kamomilla myös rauhoittaa niin suolistoa kuin mieltäkin. Kouristuksia helpottaa minttu. Ummetusvaiheessa voi käyttää lempeitä liotettuja luumuja ja viikunoita. Puhdas jalostamaton
ruoka on suolistolle parasta. Hyvät mikrobit Hoidolle erittäin tärkeää on saada suoliston mikrobikanta kuntoon. Hyvien suolistobakteerien kantaa
voi lisätä hyvälaatuinen jogurtti. Probiootteja eli maitohappobakteereja on syytä käyttää päivittäin. Lepicol-tuote tasapainottaa suoliston toimintaa erinomaisesti, ehkäisten sekä ripuli-
että ummetusvaiheita. Suolistomikrobeja hyödyttäviä ovat misokeitto, hapankaali ja klorofyllipitoinen ruoka kuten tummanvihreät lehtivihannekset. Nokkonen on erinomainen suoliston toiminnan
tasapainottaja. B-vitamiinit rauhoittavat mieltä ja parantavat suoliston kuntoa. B12-vitamiini edesauttaa hyvien suolistobakteerien lisääntymistä. Ruoansulatusentsyymejä sisältävä
ravinto tai lisäravinteet ovat hyödyksi. Papaija tai siitä tehdyt tuotteet auttavat ruoan pilkkoutumisessa. Vihannesmehuista saa vitamiineja ja entsyymejä. Omenaviinietikka ennen ateriaa parantaa
mahan toimintaa. Magnesium ja sitä sisältävät ruoka-aineet estävät suoliston liiallisia kouristuksia. Liotetut tai jauhetut mantelit tai auringonkukansiemenet antavat paljon magnesiumia.
Kuidut ja rasvahapot Valkoinen leipä ja pulla on syytä vähentää minimiin. Niistä puuttuvat suojaravinteet kuten kuidut ja ne ruokkivat hiivaa.
Täysjyvillä suolisto pysyy hieman laajentuneena jolloin äkillisiä kouristuksia ei ilmaannu yhtä helposti. Kuitujen määrää lisätään vähitellen ravintoon riittävän
veden kera. Veteen liukenevat kuidut tuottavat ruoansulatuskanavassa geelimäistä ainetta joka suojelee ruoansulatuskanavaa ja ehkäisee ärtymystä ja kramppeja. Liukenemattomat kuidut puolestaan
imevät vettä ja pehmittävät kuivaa ulostetta. Omenissa on kuituja jotka tasapainottavat suoliston toimintaa ja torjuvat haitallisia mikrobeja. Omenien syönti on parasta aloittaa varovasti jos se
tuntuu aluksi hankalalta. Marjoissa on paljon sekä liukenevia että liukenemattomia kuituja. Hyvät rasvahapot auttavat suolistoa kuntoutumaan. Näitä on muun muassa chian, pellavan ja hampun
siemenissä. Liikunta, rentoutusmenetelmät ja meditaatio auttavat stressin hallinnassa ja suoliston liikkeiden normalisoitumisessa. Apuna voi käyttää rauhoittavia yrttejä. Usein oireissa
ei ole kyse varsinaisesta ärtyvän suolen oireyhtymästä vaan laktoosi-intoleranssista tai keliakiasta. Toisen saadessa oireita viljoista ja maitotaloustuotteista, joku toinen saa suolistonsa rauhoittumaan kaurapuurolla
ja jäätelöllä.
Joulun mausteista
Terveyttä jouluisista mausteista Sinikka Piippo Mausteet ovat oiva tapa lisätä ruokiin ja juomiin makujen ohella terveysvaikutuksia. Vaikka jouluna
syödään runsaasti, silloin käytettävät mausteet auttavat ruoansulatusta ja helpottavat ylensyönnin aikaansaamia oireita sekä alentavat rasva- ja sokeriarvoja jotka joulun ja vuodenvaihteen
juhlissa ovat koetuksella. Inkivääri Inkivääri on monivuotinen alkujaan trooppisten alueitten ruohokasvi, jonka juurakkoa käytetään mausteena.
Tuoretta juurakkoa voi säilyttää jääkaapissa viikkoja paperipyyhkeisiin kiedottuna muovipussissa. Sitä lisätään keitettäviin ruokiin noin 20 minuuttia ennen valmistumista,
makeisiin ruokiin ja kastikkeisiin aivan loppuvaiheissa. Sitä ei parane panna ruokiin tai juomiin liikaa sen hyvin voimakkaan maun vuoksi. Tuoreen inkiväärin kuori raaputetaan, pilkotaan pieneksi tai puristetaan
mehuksi valkosipulipuristimessa, minkä jälkeen sitä voi lisätä hedelmä- ja muihin salaatteihin. Kuivattua inkivääriä voi lisätä makeisiin leivonnaisiin, hedelmäsalaattiin
ja keittoihin. Kaakaoon, teehen ja kahviin inkiväärillä saa uutta makua. Sushin kanssa inkivääri on suorastaan välttämättömyys. Inkiväärissä on runsaasti fenoleja
ja sen antioksidanttisuusarvo on erittäin korkea. Sen öljyhartsit alentavat selvästi veren rasva-arvoja. Edistämällä ruoansulatusnesteiden ja sapen eritystä se parantaa ruokahalua ja
ruoansulatusta. Samalla se laihduttaa nopeuttamalla aineenvaihduntaa, polttaa rasvaa sekä estää rasvojen imeytymistä suolistosta. Inkivääri saattaa ehkäistä mahakatarria ja mahahaavaa,
muttei kuitenkaan sovi kuin pieninä määrinä mahakatarria potevalle. Se on oivallinen apu flunssan ja alikuntoisuuden uhatessa, sillä se alentaa kuumetta ja irrottaa limaa, lievittää
kurkkukipua ja poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdusta. Näihin tarkoituksiin käy viipaloitu juurakko teessä, inkiväärisiirappi tai –hunaja sekä karamellisoitujen inkiväärien
pureksiminen. Inkivääri torjuu tehokkaasti pahoinvointia ja huimausta sekä migreeniä sen alkuvaiheissa. Kannattaa muistaa, että inkivääri voi vaikuttaa positiivisesti Alzheimerin taudin
ja dementian oireisiin ja mahdollisesti lievittää ahdistusta, masennusta ja stressiä. Inkivääriä on satoja vuosia pidetty afrodisiakkina, joka tuo voimaa, piristää ja poistaa uupumusta.
Siksi sitä on nykyään jopa suklaassa, toisessa samoin vaikuttavassa aineessa. Kaneli Kanelit ovat pienehköjä puita, joiden nuorten oksien rullalle kiertyvästä
sisimmästä osasta saadaan kanelimauste. Aitokaneli on vaaleaa ja jauhe hienoa, maku makeahkoa, kassia on tummempaa ja jauhe rakeisempaa, maultaan hieman kitkerää. Aitokanelia arvostetaan enemmän,
mutta kassiaa on tarjolla enemmän. Kanelin antioksidanttisuus päihittää lähes kaikki muut ruoka-aineet. Se sisältää suuren määrän fenoleja, varsinkin proantosyanidiinejä ja kalkoneja. Näiden lisäksi kanelissa on vitamiineista paljon folaattia, betaiinia, koliinia ja K-vitamiinia sekä kivennäisaineista kaliumia, kalsiumia, mangaania ja rautaa. Kaneli ei ole terveyttä
ajatellen mikään turha mauste. Se alentaa verensokeria, samoin rasva-, kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuuksia, mikä tekee siitä erinomaista ehkäisemään 2-tyypin diabetesta.
Sen kalkonit matkivat insuliinin toimintaa ja lisäävät solujen glukoosin ottoa moninkertaiseksi ja muuntavat glukoosin varastosokeriksi. Kaneli estää metabolista oireyhtymää ja alentaa
verenpainetta. Parasta vaikutuksiltaan on halvin mahdollinen kaneli, jota riittää puoli teelusikallista päivässä. Kanelilla voi helpottaa myös vilustumista, kuumetta ja yskää ja
kaneliteellä voi kurlata ien- ja nielurisavaivoissa. Se parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta, poistaa pahoinvointia ja ripulia. Kanelia käytetään yleisesti Keski-idän ja Pohjois-Afrikan keittiöissä.
Nykyään sitä on joissain suklaissa ja se sopii mausteeksi kahviin, teehen, hedelmäjälkiruokiin, jogurttiin ja rahkaan, leivonnaisten, omena-, päärynä- ja kurpitsaruokien ohella.
Kanelia ripotetaan riisipuurolle, mutta sopii se muillekin puuroille. Kaneli lisätään ruokaan aivan loppuvaiheessa, koska kuumennus kitkeröittää sen. Normaaleina annoksina kanelista ei ole
haittaa, mutta kovin suuret määrät voivat vahingoittaa maksaa. Muskotti Muskottipähkinä on muskottipuun siemenistä jauhamalla tehty mauste.
Muskottikukaksi kutsutaan myös mausteeksi käytettävää siementä ympäröivää siemenvaippaa. Raastettua pähkinää käytetään etenkin makeiden
ruokien mausteena, suolaisissa ruoissa sen sijaan käytetään muskottikukkaa. Intialaisessa keittiössä muskotti on makeiden ruokien ja leivonnaisten mauste. Meillä muskotti kuuluu jouluruokien
kuten lanttulaatikon mausteeksi, mutta sillä voi maustaa myös monia makeita ruokia, esimerkiksi hilloja ja pullataikinoita ja vaniljakastikkeen kanssa tarjottavaa omenapiirakkaa. Se antaa makua myös pasta-
ja kasvisruokiin, peruna- ja munaruokiin, keittoihin ja patoihin. Muskotti torjuu mahahaavaa aiheuttavan helikobakteerin ohella monia muita patogeenisia ja ruokaa pilaavia bakteereja. Muskotista,
lähinnä sen haihtuvasta öljystä on löytynyt alustavasti syöpää estäviä vaikutuksia. Muskottikukkaa käytetään kiinalaisessa ja intialaisessa lääkinnässä
rohdoksi ilmavaivoihin, ylensyönnin aikaansaamaan ähkyyn, mutta myös hengitystievaivoihin ja unettomuuteen. Muskottikukka parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta ja mausteneilikan tapaan
silla saa ratkaistua pahanhajuisen hengityksen ongelman. Maustekäytössä muskotista ei aiheudu vaaraa, mutta jo teelusikallisen tai ruokalusikallisen nauttimisesta voi ilmetä haittoja. Suurina annoksina
se on huumaavaa. Mausteneilikka Mausteneilikka on kuivattuja neilikkapuun kukkanuppuja, joissa on voimakas tuoksu ja maku. Mausteeksi neilikkaa käytetään
sekä kokonaisena että jauhettuna, pieninä annoksina sen voimakkaan maun vuoksi. Sillä voi maustaa leivonnaisia esim. jouluna ja erilaisia juomia kuten glögiä. Mausteneilikka sopii hyvin
omenaruokiin. Nupuilla koristellaan kinkkua sekä ruoissa koristeena käytettäviä appelsiineja ja sipuleita. Neilikat maustavat myös hilloja, marinadeja, kastikkeita ja keittoja. Kokonaiset neilikat
lisätään ruokiin 5–15 minuuttia ennen valmistumista. Yleensä ne poistetaan ennen tarjoilua. Kahvin seassa ne antavat mielenkiintoista makua. Mausteneilikassa on runsaasti K-vitamiinia ja folaattia sekä kivennäisaineista kaliumia, kalsiumia,
magnesiumia ja mangaania. Fenoli- ja antioksidanttisuusarvot ovat mausteista korkeimmat. Mausteneilikka lievittää ruoansulatusvaivoja edistämällä sapen eritystä, poistamalla pahoinvointia
sekä lievittämällä ilmavaivoja. Se torjuu mahahaavaa mm. stimuloimalla liman eritystä parantaen näin mahan limakalvoja sekä torjumalla helikobakteeria. Se helpottaa talvikauden flunssaa
irrottamalla limaa, lievittämällä kuumetta, yskää ja poskiontelotulehdusta. Neilikka torjuu monia bakteereja, viruksia ja sieniä sekä lievittää kipuja mm. lihaksissa, nivelissä
ja päässä. Mausteneilikoita voi pureksia aterioiden jälkeen raikastamaan hengitystä. Siitä voi valmistaa lämmittävää ja piristävää teetä, jolla on myös rentouttavaa ja rauhoittavaa ja uupumusta poistavaa
vaikutusta. Kardemumma Kardemumma on inkiväärikasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi, jonka lehtien tyvessä sijaitsevat siemenpalot ja mausteena käytettävät
siemenet. Eteeriset öljyt säilyvät parhaiten kokonaisissa siemenissä, joten kardemumma kannattaa poistaa kuorista ja/tai jauhaa vasta kotona. Kardemumma on lämmin ja makea mauste, jota voi ripotella
kahviin tai teehen tuomaan itämaista häivähdystä. Sillä maustetaan ensisijassa pullia ja muita leivonnaisia, mutta voi sitä lisätä hedelmäsalaatteihin, hilloon ja pikkelsseihin,
riisi- ja kasvisruokiin, jogurttiin tai smoothieen. Jouluna sitä on usein glögissä. Kardemummakin lisää syljen, sapen ja mahanesteiden eritystä sekä parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta
ja poistaa ilmavaivoja. Se saattaa laihduttaa avittamalla kehoon kertyneitten ylimääräisten rasvojen poistumista ja auttamalla turvotukseen virtsaneritystä lisäävänä. Se auttaa
tulehduksiin, vilustumiseen, kurkku- ja korvakipuun sekä kuumeeseen ja yskään irrottamalla limaa. Kardemumma on talveen sopiva lämmittävä mauste, joka rentouttaa, poistaa väsymystä,
hermostuneisuutta ja unettomuutta. Mausteenkäytössä kardemumma on turvallista.
Paranna veriarvoja
Veriarvot kuntoon Sinikka Piippo Anemiassa veren hapenkuljetuskyky keuhkoista kudoksiin on heikentynyt punasolujen tai hemoglobiinin vähyyden tai
niiden rakenteen poikkeavuuden vuoksi. Miesten hemoglobiiniarvojen tulisi olla välillä 134–167 ja naisten 117–155. Raudanpuuteanemia johtuu riittämättömästä raudan saannista
tai imeytymisestä suhteessa sen poistumiseen. Sen yleisin aiheuttaja on verenvuoto, naisilla useimmiten kuukautisvuodon runsaus. Myös verenvuodot mahalaukusta, suolistosta tai peräpukamista voivat aiheuttaa
verenvähyyttä. Imeytymishäiriöt, kuten keliakia, saattavat aiheuttaa anemiaa, samoin suolahapon vähentynyt eritys mahalaukussa esim. närästyslääkkeiden käytön vuoksi.
Monista kasveista löytyy apua veriarvojen kohentamisessa. Rauta Rauta osallistuu hemoglobiinin muodostukseen, soluhengitykseen ja lihasten toimintaan vaadittavan
myoglobiinin muodostukseen sekä glukoosin muuntamiseen energiaksi. Puute aiheuttaa anemian ohella väsymystä, keskittymiskyvyttömyyttä, hengästymistä, huimausta, sydämentykytystä,
pahoinvointia, kalpeutta ja hiustenlähtöä. Suurin osa kasvien raudasta on ferrirautaa (Fe3+) joka ei imeydy kovin hyvin verrattuna eläinperäiseen ferrorautaan (Fe2+). Puhutaan myös nonhemi-
ja hemiraudasta. Lihan ja kalan raudasta noin puolet on hemirautaa, joka imeytyy nonhemirautaa paremmin. Kasvikunnan tuotteiden rauta on nonhemirautaa. Rauta ei imeydy kovin hyvin, vain noin 15 % ravinnon raudasta imeytyy.
Rautaa on runsaasti mm. vihreissä lehtivihanneksissa, täysjyväviljassa, seesaminsiemenissä, linssissä, herneissä, kuivatuissa hedelmissä (erityisesti aprikooseissa) ja tomaattisoseessa.
Raudan imeytyminen Raudan imeytymistä parantavat C- ja A-vitamiini, aminohapot, varsinkin kysteiini (sipulit, valkosipuli, kaura, vehnänalkiot, parsakaali), maitohappo,
hedelmien sitruuna-, viini- ja omenahappo, probiootit, kupari ja kalsium. Fermentoidut soijatuotteet (esim. miso ja tempeh) parantavat raudan imeytymistä. C-vitamiini parantaa nonhemiraudan imeytymisen jopa
nelinkertaiseksi. Soijaproteiini heikentää raudan imeytymistä, samoin liiallinen kalsium ja sinkki, fytaatit, fosfaatit, oksalaatit, fenolit, virvoitusjuomien fosforihappo, happolääkkeistä
johtuva alhainen mahan suolahappopitoisuus, kasvisten keittäminen sekä teen, kahvin, suklaan, omenamehun, punaviinin, hedelmien ja pähkinöiden tanniinit sekä lehmänmaito ja kananmuna. Teen,
kahvin ja suklaan nauttiminen tunnin sisällä ennen tai jälkeen aterian vähentää raudan imeytymistä jopa 80 %. Kalsium heikentää sekä hemi- että nonhemiraudan imeytymistä.
Jos käyttää kalsiumlisiä, ne on parasta ottaa atrioiden välillä. Maitoa ja maitotaloustuotteita ei myöskään kannata nauttia aterioiden yhteydessä jos veriarvot ovat alhaiset.
C-vitamiini C-vitamiini edistää raudan imeytymistä toimien yhteistyössä mm. E- ja A-vitamiinin kanssa. Tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat, varsinkin
ruusunmarja, tyrni, lakka, pihlaja, mansikka, mustaherukka, koivun ja omenapuun lehdet, herukoiden lehdet, eri villivihannekset sisältävät suuria määriä C-vitamiinia. Niitä kannattaa
yhdistellä muuhun ruokaan. Folaatti ja muut B-vitamiinit Folaatti osallistuu verisolujen muodostukseen. Sitä on runsaasti punajuuressa, pinaatissa, nokkosessa,
pavuissa, seesaminsiemenissä, vehnänalkioissa, täysjyväviljassa, kukka-, ruusuja parsakaalissa ja mansikoissa. B12-vitamiinin pitkäaikainen puute johtaa megaloblastiseen anemiaan, jossa punasolut
eivät kypsy normaalisti luuytimessä. Kasveissa ko. vitamiini on äärimmäisen harvinaista. Kasvissyöjillä saattaa olla tarvetta B12-lisään, jos eläinkunnan tuotteiden käyttö
on vähäistä. Hapankaali on hyvä B12-vitamiinin lähde, ja se auttaa jaksamaan, kohentaa fyysistä ja henkistä terveyttä, parantaa mielialaa ja lievittää stressiä.
Mansikka ja punajuuri Mansikoissa on runsaasti folaattia ja C-vitamiinia ja ne toimivat hyvin yhdessä parantaen hemoglobiiniarvoja. Punajuuressa folaattia on todella paljon, ja se onkin parhaita
folaatin lähteitä. Punajuurta kannattaa käyttää esim. runsaitten kuukautisten ja myoomien ja vaihdevuosien runsaasta verenvuodesta johtuvassa anemiassa. Luomupunajuurimehua kannattaa
verenvähyydessä juoda runsaasti. Tavanomaisia punajuuria ei kannata käyttää yhtä paljon niiden nitraattipitoisuuden vuoksi. Vihreät lehtivihannekset Vihreissä lehtivihanneksissa kuten nokkosessa ja pinaatissa on erittäin runsaasti folaattia ja kohtalaisesti rautaa. C-vitamiini toimii hyvin näiden yhteydessä. Nokkosessa on runsaasti monia
toisiaan tukevia vitamiineja ja kivennäisaineita kuten B3- ja B5-vitamiinia, folaattia, C-vitamiinia, karotenoideja, A-, E- ja K-vitamiinia, rautaa ja sinkkiä. Folaattia siinä on erittäin runsaasti,
samoin C-vitamiinia ja rautaa kohtalaisesti. Nokkonen lisää tehokkaasti hemoglobiinin ja punasolujen määrää. Tehokkainta se olisi kuitenkin uutteena. Pinaatissa on myös folaattia erittäin
runsaasti ja rautaa ja C-vitamiinia kohtuullisesti. Parsaja lehtikaali ovat myös erinomaisia folaatin ja C-vitamiinin lähteitä. Tämä tekee kaaleista erinomaista laihdutusruokaa, sillä kunto
ja veriarvot säilyvät niillä laihduttaessakin. Spirulina & chlorella Chlorellan sisältämä klorofylli edistää punasolujen muodostumista sekä
ravinteiden imeytymistä ja hyväksikäyttöä. Chlorellajauhetta voi lisätä ruokaan tai käyttää tabletteina ja kapseleina. Chlorellaa käytetään yleensä
3–7 g päivässä (noin ruokalusikallinen). Myös spirulinan rauta on hyvin imeytyvää. Yrtit Mausteyrtit sisältävät suuria
määriä hyödyllisiä vitamiineja ja kivennäisaineita joten mausteyrttien lisäys ruokaan voi parantaa olennaisesti veriarvojakin. Rautaa saa hyvin etenkin timjamista, persiljasta, oreganosta,
korianterista, kyntelistä, rakuunasta, kirvelistä, kanelista, aniksesta, curryjauhosta ja inkivääristä, folaattia puolestaan rosmariinista, timjamista, rakuunasta, korianterista, kirvelistä,
salviasta, tillistä ja paprikasta. Monet yrtit ja mausteet ovat myös hyviä C-vitamiinin lähteitä.
Keväinen puhdistuskuuri
Keväinen puhdistuskuuri kasveilla Sinikka Piippo Nykyään on lähes mahdotonta välttyä kuonan kertymiseltä kehoon. Ravintomme sisältää
liian vähän kuitua, liikaa eläinproteiinia, sokeria, valkoista jauhoa ja huonoja rasvoja. Alkoholi, lääkkeet, tupakka, ilmansaasteet, teollisesti tuotettu ja lisäaineita sisältävä
ruoka ja monet ihon- ja hiustenhoitoaineet puhumattakaan stressistä rasittavat elimistöämme. Talvella oleskelemme pääasiassa sisäilmassa ja ihomme on paksusti vaatteilla peitettynä
jolloin elimistömme jää vaille puhdistavaa happea. Väsyttää, päätä särkee, paino nousee ja iho näyttää huonokuntoiselta. Kuonan kertymisestä kärsivät
etenkin suolisto, maksa, munuaiset ja iho. Kehon puhdistuskuuri on hyvä suorittaa vähintään kerran vuodessa. Elimistön puhdistuessa elinvoima lisääntyy, olo kevenee ja mieli virkistyy,
kehon toimintakyky paranee, vastustuskyky ja yleiskunto kohenevat ja iho kaunistuu. Puhdistava ruoka Vähintään parin kolmen viikon puhdistuskuurit ovat suositeltavia.
Tänä aikana kannattaa ruokavalioon kiinnittää erityistä huomiota. Puhdistumista tukee kasvisvoittoinen emäspitoinen ruokavalio, jossa tuoreiden kasvisten ja kotimaisten marjojen osuus on
suuri. Luonnonmukaisesti viljellyt ja lähellä tuotetut raaka-aineet ovat aina parhaita. Kevennetty ruokavalio ja puhdistavat yrttiteet siivoavat tehokkaasti elimistöä. Kasvis-, vihannes-, marjaja
tattari- ja hirssipainotteinen ruokavalio puhdistavat. Idätetyt siemenet ja versot ovat suositeltavia, jos ne vain sopivat elimistölle. Myös vihanneskeitot ovat hyviä ja täyttäviä ilman turhia kaloreita, kunhan ne valmistetaan ilman arominvahvisteita, hiivauutteita tai ketsuppia. Einekset, virvokkeet, kahvi, musta tee, alkoholi ja maito eivät sovi puhdistuskuurin juomiksi. Parhaimmat
juomat ovat yrttiteet, vesi ja vihannes-, marja-, hedelmä- ja vehnänorasmehut. Villivihannessalaatit puhdistavat tehokkaasti elimistöä. Varsinkin alkukesällä luonnosta saa hyvin voikukan,
piharatamon, poimulehden, vuohenputken, musta- ja punaherukan sekä vatun lehtiä. Näitä kannattaa kerätä ja kuivata viherjauheeksi. Viherjauheet sisältävät runsaasti vitamiini-
ja kivennäisaineita, klorofylliä ja antioksidantteja ja niitä voi sirotella salaattiin ja ruokaan. Ne edesauttavat happamuuden vähenemistä elimistöstä. Nokkosta on hyvä lisätä
ruokiin läpi vuoden. Täysjyväpuuroja ja tuorepuuroja voi puhdistuskuurin aikana nauttia. Niissä on paljon kuituja. Tuorepuuroa voi valmistaa esimerkiksi yön yli liotetusta tattarista ja pellavansiemenistä,
johon voi lisätä hampunsiemeniä, marjoja ja villivihanneksia tuoreena tai kuivattuna. Suoliston puhdistus Kuidut imevät suolistossa itseensä vettä,
kuona-aineita ja haitallisia bakteereita jotka poistuvat kehosta ulosteen mukana. Kuidut nopeuttavat ruokamassan kulkemista auttaen ummetukseen. Kuitupitoisia ruokia ovat täysvilja, vihannekset, marjat, pavut, omena
kuorineen, kuivatut aprikoosit ja luumut, pähkinät, ratamot ja psyllium sekä leseet. Ne myös poistavat suolistosta hiivaa. Yrttejä voi käyttää yrttiteenä, uutteina ja jauheina
tehostamaan suoliston puhdistumista. Suolistoa puhdistavat mm. kamomillan, siankärsämön ja puna-apilan kukat, pellavansiemenet sekä monet maustekasvit . Munuaisten puhdistajat Diureetteja, munuaisten kautta kehoa puhdistavia rohtokasveja ovat mm. koivun, nokkosen,
persiljan ja voikukan lehdet, juolavehnän juuret, kultapiisku, peltokorte, siankärsämön lehdet ja kukat ja katajan marjat. Siankärsämön lehtiä voi lisätä yrttiteehen ja pieninä
määrinä mausteeksi salaattiin ja ruokaan. Peltokorte lisää virtsan eritystä ja lisää myrkkyjen, kuten raskasmetallien poistumista elimistöstä. Nokkonen on tehokkaimpia
puhdistajia, sillä sen vaikutus kohdistuu koko elimistöön. Se irrottaa ja hajottaa virtsahappoa, virkistää maksan toimintaa, irrottaa limaa,
normalisoi suolen toimintaa ja auttaa laihtumaan. Tuoreista nokkosista ja muista villivihanneksista tehdyt letut ovat hienoa alkukesän ruokaa! Maksan puhdistajat Maksa
suojaa elimistöä myrkyiltä ja haitta-aineilta, mm. lisäaineilta, torjunta-aineilta ja alkoholilta. Kuormituksesta ja maksan kunnosta riippuu, kuinka suuren osan maksa kykenee tekemään vaarattomiksi.
Ulkoilmassa liikkuminen on tärkeää maksan terveydelle, sillä liikunta vilkastuttaa verenkiertoa, jonka myötä happi kulkeutuu maksaan. Myös maksan oma verenkierto vilkastuu. Maksan kunnon
palauttamiseksi ruokavalion tulisi olla mahdollisimman kevyt, vähärasvainen ja kasvisvoittoinen, vähän eläinrasvoja sisältävä. Ruoan tulisi olla mahdollisimman puhdasta ja ainakin
pääosin luomulaatuista. Vettä olisi hyvä juoda runsaasti ja lisäksi maksaa rasittamattomia mehuja. Kaalit, pavut ja herneet voivat ärsyttää maksaa, samoin sitrushedelmät ja
omenat. Sen sijaan mustaherukka ja mustikka ovat erittäin hyviä maksalle. Lehtivihreä puhdistaa ja emäksisöi kehoamme tehokkaasti, sitä sisältävät etenkin villivihannekset,
vehnänoras sekä spirulina- ja chlorellalevät. Maksaa elvyttäviä ja puhdistavia yrttejä ovat erityisesti voikukan juuret ja kehäkukan kukat, joista voi keittää teetä tai
keitettä tai tehdä ruokaa. Myös punajuuri on erittäin puhdistavaa. Kiinassa lakritsinjuurta pidetään suurena puhdistajana ja Venäjällä lakritsan myrkkyjä poistava vaikutus
on tunnettu pitkään. Latva-artisokka suojelee maksaa myrkyiltä ja nopeuttaa ruoansulatusta. Euroopassa harrastetaan maksanvalkaisuviikkoja maarianohdakkeen avulla, jonka sanotaan suojaavan kaupunkiympäristössä
päivittäin työskenteleviä henkilöitä myrkyiltä. Salvia ja kurkuma ovat tehokkaita maksaa puhdistavia mausteita. Voikukka Voikukka on ehkä
paras puhdistavista yrteistä, sillä sen vaikutus kohdistuu monipuolisesti maksaan, munuaisiin ja ihoon. Se vahvistaa ja virkistää. Sen lehdet lisäävät virtsaneritystä,
mutta juuri tehoaa paremmin maksaan. Voikukan maksan toimintaa parantava ja diureettinen vaikutus laihduttaa. Se poistaa turvotusta ja verenpainetta kohottavaa natriumia ja kloridia. Keväiseksi vahvistavaksi
ja puhdistavaksi teekuuriksi suositellaan kupillinen kahdesti päivässä jopa 4–6 viikkoa. Voikukka sopii erityisesti ruoansulatusvaivoihin, täyteyden tunteeseen, ilmavaivoihin, ummetukseen, maksa-
ja sappivaivoihin sekä laihdutukseen. Teenä ja kylpyvedessä se auttaa munuais- ja virtsatievaivoihin, kroonisiin reumaattisiin vaivoihin, kihtiin, ihottumiin, selluliittiin ja epäpuhtaaseen ihoon.
Keuhkojen ja ihon puhdistus Keuhkojen apuna ja puhdistajana toimivat mm. ratamon lehdet, siankärsämön kukat ja monet Suomessa menestyvät maustekasvit. Seljanmarjamehu
auttaa keuhkoja kuntoutumaan, samoin monet muut meikäläisistä marjoista tehdyt mehut. Ratamonlehdistä saa oivaa teetä joka puhdistaa keuhkoja ja estää keväisiin ja kesäisiin
allergioihin liittyviä astmaattisia oireita. Iho ja hiukset kuntoutuvat siinä missä muukin elimistö kuntoutuu ja aineenvaihdunta paranee. Nokkonen kiihdyttää ihon pintaverenkiertoa. Vahvana teenä hiuspohjaan hangattuna se parantaa tukankasvua ja edistää päänahan verenkiertoa. Tee kelpaa myös kasvojen ja ihon
hoitoon. Peltokorte- ja poimulehtiteellä voi myös hyvin hoitaa kasvoja ja ihoa esim. vanuun kostutettuna.
Syksyn marjat
Syyskuun terveysmarjat Sinikka Piippo Tyrni, pihlaja ja puolukka ovat syksyisen luonnon marja-aatelia. Mustikoita on vielä metsissä poimimatta
ja lakkaa, karviaisia ja herukoitakin löytyy, ainakin myynnistä. Viimeiset mansikat kypsyvät marjojen ystäville. Herkullisilla kotimaisilla omenilla hemmotellaan tänä syksynä meitä
yllin kyllin. Tyrni Tyrniä on luonnonvaraisena pitkin Pohjanlahden rannikkoa ja lounaissaaristoa. Tyrniä on myös
helppo viljellä puutarhassa sillä silloin voidaan valita kasvatettavaksi lähes piikittömiä lajikkeita. Luonnon tyrnit ovat kovin piikkisiä ja vaikeasti poimittavia. Emiyksilöiden joukkoon
on istutettava yksi hedekasvi marjasadon turvaamiseksi. Tyrnin marjat alkavat kypsyä syyskuun alussa mutta paras keruuaika on yleensä lokakuun puolella, ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin marjat
eivät ole enää niin happamia. Kuten niin usein on laita marjojen suhteen, tyrnin marjojen koostumus vaihtelee lajikkeesta ja marjojen kypsyysasteesta riippuen. Joka tapauksessa ne ovat terveysvaikutuksiltaan
marjojen aatelia. Niiden terveysvaikutus johtuu monien aineosien yhteisvaikutuksesta. Vaikka fenoleja on vähän, on E- ja C-vitamiinia ja karotenoideja erittäin runsaasti, minkä vuoksi antioksidanttisuustaso
on huippuluokkaa. Veriarvoja parantavaa folaattia on kohtalaisesti, samoin luustoa lujittavaa K-vitamiinia. C- ja E-vitamiini ovat tehokkaita antioksidantteja, jotka parantavat immuniteettia; lisäksi C-vitamiini
auttaa jaksamaan, lievittää stressiä ja lisää positiivista mielialaa, E-vitamiini puolestaan parantaa kolesteroliarvoja ja torjuu vanhenemista. Tyrnin marjoissa ja siemenissä on runsaasti
ainutlaatuisen koostumuksen omaavaa öljyä, jossa on kolmea omegaa eli 3, 6, 7 ja 9. Tyrniöljy yhdessä marjojen runsaan sterolipitoisuuden kanssa ehkäisevät valtimoiden rasvoittumista, alentavat
kolesterolia ja nostavat hyödyllisen HDL-kolesterolin osuutta. Tyrnin runsas superoksididismutaasientsyymi eli SOD myös lisää tyrnin elimistön rappeutumista ehkäisevää antioksidanttivaikutusta.
Öljyllä on suotuisa vaikutus ihoon ja limakalvoihin, sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä. Tyrniöljyllä voi korvata muut ihonhoitoöljyt ja rasvat, sillä se kosteuttaa
kuivaa ja vanhenevaa ihoa ja suojaa mm. auringolta estämättä auringonvalon suotuisia vaikutuksia. Flunssakautena ja rasituksessa tyrni auttaa jaksamaan ja toipumaan. Marjoja voi syödä muutaman kerrallaan sellaisenaan tai lisätä aamupuuroon, mysliin tai smoothieen tuomaan pirteyttä. Niitä kannattaa pakastaa talvea varten pikkurasioihin, sillä sulatetut marjat eivät säily
jääkaapissa pitkiä aikoja. Myös mehuissa, soseissa, hilloissa ja kastikkeissa on jäljellä hyödyllisiä aineita. Tosin suuri sokerimäärä ja pastörointi verottavat terveellisyyttä
ja valmistus alentaa C-vitamiinipitoisuutta. Tyrnirouheita on helppo käyttää ja ripotella puuroon, mysliin ja smoothieen. Rouhe on hyvä säilyttää valolta suojassa jolloin vaikuttavat
aineosat säilyvät paremmin. Tyrni- ja karpalorouheen tai tyrni- ja puolukkarouheen yhdistelmä suojelee tehokkaasti limakalvojen kuntoa ja ehkäisee niin virtsa- kuin ientulehduksia.
Rouheisiin ei ole lisätty niiden hyötyvaikutuksia vähentävää sokeria. Pihlaja Pihlajaa on koko Suomessa ja Euraasiassa.
Tänä syksynä pihlajat tuottavat jälleen paljon satoa. Puutarhassa kannattaa kasvattaa mieluummin makeapihlajia kuin luonnonvaraisia pihlajia. Makeapihlajat ovat esim. risteymiä aronian
kanssa jolloin marjat muistuttavat aronian marjoja mutta ovat tumman violetinpunaisia ja tavallista pihlajaa vähemmän happoisia. Tällaisessa risteymässä yhdistyvät sekä pihlajan että
aronian marjojen terveysvaikutukset. Pihlajan marjoista saa mehua, nektaria, hilloa, marmeladia, siirappia, viiniä. Niitä voi lisätä pannukakku- tai sämpylätaikinaan punaisten viinimarjojen
tapaan. Marjoja voi myös kuivata. Marjoissa on runsaasti C-vitamiinia (49–200 mg) sadassa grammassa, eli joko saman verran tai vähemmän kuin tyrnissä, tyrnin ja pihlajan kannasta riippuen,
ja se kestää hyvin kuumentamista. Fenoleja ja niihin kuuluvia antosyaaneja marjoissa on myös vaihtelevia määriä kannasta ja mahdollisesta risteymästä riippuen. Karotenoideja ja
K-vitamiinia on runsaasti. Karotenoidit suojelevat niin ihon kuin silmien kuntoa. Marjoissa on erittäin paljon kuituja ja niillä ummetus helpottuu ripeästi. Pihlajanmarjat ja niistä tehty mehu auttaa
vilustumiseen ja raihnaisuuteen ja sitä kannattaa käyttää kuumana flunssajuomana vaihteeksi mustikan ja mustaherukan ohella. Marjoja pidetään myös veren rasva-arvoja parantavina ja
maksaa ja sapen toimintaa kuntouttavina. Pihlajanmarjat, samoin kuin tyrni ja puolukka voivat olla tuoreina liian happamia mahakatarria potevalle. Lehdissä on myös melko paljon C-vitamiinia. Niistä voi
silloin tällöin tehdä teetä, mutta useasti sitä ei suositella käytettäväksi syanogeenisten glykosidien vuoksi. Puolukka Puolukkaa
voi poimia elokuun lopulta pari kuukautta eteenpäin. Se on kaupallisesti tärkein luonnonmarjamme. Puolukkaa ei pidä sekoittaa sianpuolukkaan, joka kasvaa hiekkaisilla ja
aurinkoisilla kankailla, kallioilla ja harjuilla. Puolukan varsien ollessa pystyt ovat sianpuolukan varret rennot muodostaen mattomaisia kasvustoja. Lehdet ovat vastapuikeat ja niiden alapinnalta puuttuvat
puolukan lehtien tummat pisteet. Marjat eivät ole pyöreitä vaan hieman litistyneitä. Mausta eron viimeistään huomaa: sianpuolukka on mauton ja jauhoinen. Ennen halloja poimitut puolukat
säilyvät hyvin. Niitä voi toki myös pakastaa sellaisenaan, tuoremehuna tai survoksena. Sekoituksina ne parantavat muiden marjojen säilyvyyttä. Puolukkarahka, puolukkaomenapuuro ja vispipuuro
ovat yleisiä puolukkajälkiruokia. Marjoja voi kuivata jolloin niitä voi ripotella puuroon tai mysliin tai gojimarjojen asemesta smoothieen tai retkimuonaan pähkinöiden lisäksi. Puolukoita
käytetään usein raakakakuissa, mutta myös perinteisissä leivonnaisissa, juomissa, hilloissa, hyytelöissä, kiisseleissä ja pirtelöissä. Puolukkasurvosta tarjotaan usein
suolaisten ruokien lisänä. Sekä sokeripuolukoita että sokerimustikoita on myynnissä. Vitamiineja ja kivennäisaineita puolukassa on suhteellisen vähän. Marjojen terveysvaikutukset
perustuvatkin enimmäkseen fenoleihin ja steroleihin. Fenoleista marjoissa on erittäin runsaasti lyhytketjuisia proantosyanidiineja ja flavanoleja kuten antioksidanttisia katekiineja. Resveratroli ja ellagihappo
suojelevat tulehduksilta, lignaanit tasapainottavat estrogeenitasoja ja antosyaanit vahvistavat verisuonia. Tehokkaita antioksidantteja ovat A-tyypin proantosyanidiinit, jotka suojelevat virtsa- ja ientulehduksilta.
Puolukassa on karpaloa enemmän näitä proantosyanidiinejä, joiden vuoksi karpaloa
yleisesti käytetään ehkäisemään varsinkin vanhenevien naisten yleisiä virtsatietulehduksia. Sokeroimattomina puolukat ja karpalot ja niistä tehty mehu torjuvat ientulehduksia ehkäisemällä
bakteereja kiinnittymästä ikenien limakalvoihin. Puolukassa on omenan tapaan kemferolia ja kversetiiniä jotka parantavat immuniteettia ja flunssaa. Marjat ja marjamehu ovatkin oiva rohto kuumeeseen ja
yskään. Puolukan lehdet omaavat desinfioivaa vaikutusta ja niitä ja sianpuolukan lehtiä käytetään virtsatietulehduksiin. Usein niitä ei pidä käyttää maksavaurioriskin vuoksi.
Mielen terävyyttä kasveilla
Mieli teräväksi ravinnolla Sinikka Piippo Muistin ja hoksottimien terävään kuntoon vaikuttavat monet tekijät, joista ravinto on tärkeimpiä.
Masennustaipumusta kannattaa hoitaa yrteillä ja ravinnolla, sillä hoitamattomana masennus lamaa kaikkea toimintaamme, myös muistiamme. Stressi ja unettomuus ovat myös pahoja mielemme ja muistimme
vanhentajia. Hiiva, valkoinen vilja, sokeri, lisäaineet ja makeuttamisaineet ja joidenkin henkilöiden osalta maitotaloustuotteet tylsistyttävät mieltä. Sokeritasapainon heilahtelu väsyttää kehoa ja mieltä. B-vitamiinit B-vitamiineja tarvitaan enemmän fyysisen ja psyykkisen stressin aikana ja jälkeen. Niiden puute näkyy muistihäiriöinä,
väsyneisyytenä, ärtyisyytenä, keskittymiskyvyn puutteena, unettomuutena ja masennuksena. Varsinkin täysjyväviljassa, hiivassa, soijapavuissa, pähkinöissä, vehnänalkioissa ja - leseissä,
vihreissä kasviksissa ja kaaleissa on monia B-vitamiineja. Kannattaa kiinnittää huomiota varsinkin B12-vitamiinin saantiin, jossa etenkin kasvissyöjillä ja ikääntyneillä on usein puutteita. Sitä ei kasviksissa ole hapankaalia lukuun ottamatta. Folaatin kanssa se osallistuu koliinin tuotantoon, josta syntyy hermoston välittäjäaine asetyylikoliinia, joka on olennaista muistin toiminnalle.
B12-vitamiinia ja usein muitakin B-vitamiineja kannattaa välillä ottaa lisäannoksina purkista. Folaatti Folaatin pitkäaikainen puute nostaa haitallisen
homokysteiiniaminohapon pitoisuutta elimistössä, mikä altistaa monille terveysongelmille mukaan luettuna muistihäiriöt ja masennus. Se toimii yhdessä B6- ja B12-vitamiinien kanssa ehkäisten
tulehdusperäisiä tauteja kuten Alzheimerin tautia. Folaatti osallistuu myös hermoston välittäjäaineiden eli serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin muodostukseen vaikuttaen mielialoihin.
Sitä on runsaasti mm. mansikassa, nokkosessa, pinaatissa, palkokasveissa, pähkinöissä, siemenissä ja täysjyväviljassa. C-, D- ja E-vitamiini Monet
meistä eivät saa riittävästi C-vitamiinia ravinnosta. Myös C-vitamiini osallistuu hermoston välittäjäaineiden tuottamiseen ja parantaa mielialaa ja muistia. Parantamalla raudan ja muiden kivennäisaineiden
imeytymistä se auttaa jaksamaan. C-vitamiinia on paljon marjoissa, mm. mustaherukassa. D-vitamiinin riittävä saanti on olennaista jaksamiselle. Se lievittää masennusta, edistää muistia
ja oppimista ja ehkäisee dementiaa ja migreeniä. Lisäannokset purkista ovat tarpeen varsinkin talvisaikaan. Vehnänalkioiden, pähkinöiden ja siementen B- ja E-vitamiinit samoin kuin kivennäisaineet
ja rasvat ovat erittäin hyviä mielelle ja muistille. Kuivattujen (luomu)aprikoosien B-vitamiinit, E-vitamiini, flavonoidit, sterolit ja kalsium parantavat mielialaa, poistavat väsymystä ja parantavat
keskittymiskykyä. Kannattaa napostella välillä muitakin kuivattuja hedelmiä kuten viikunoita, sillä niiden hiilihydraatit ja tryptofaani edesauttavat aivojen välittäjäaineiden toimintaa
vaikuttaen vuorokausirytmiin ja positiiviseen mielialaan. Rasvat Masennus aiheuttaa usein uniongelmia jolloin muisti ja hoksottimet eivät toimi täydellä teholla.
Omega-3-rasvahappojen puute aiheuttaa masennusta ja mielen tylsistymistä. Hermostomme ei toimi kunnolla ilman oikeita rasvoja. Niitä saa mm. rypsi-, soija-, saksanpähkinä- ja pellavansiemenöljyistä,
rasvaisesta kalasta, vihannesportulakasta ja vehnänalkioista. Pellavan- ja hampunsiemenet ovat hyviä elintärkeiden rasvahappojen lähteitä. Kovien rasvojen (eläinrasvojen) ja transrasvojen
suuri määrä ravinnossa haittaa hyödyllisten rasvahappojen toimintaa hermostossa ja haittaa muistin toimintaa. Usein emme saa ravinnosta riittävästi omega-3-rasvahappoja jolloin on syytä
ottaa lisäravinteita. Proteiini ja hiilihydraatit Riittävä määrä proteiinia ja sen hyvä aminohappokoostumus takaavat aivojemme terveyden ja säätelevät
mielialoja. Stressin aikana proteiinin tarve lisääntyy. Proteiinin vähyys aterioissa voi aiheuttaa jatkuvaa nälkää jota erehtyy helposti korjailemaan nopeilla hiilareilla. Arginiini on aminohappo,
joka poistaa väsymystä ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Sen tarve kasvaa rasituksessa. Pähkinöissä, seesaminsiemenissä, sipulissa, täysjyväviljassa ja sienissä on paljon arginiinia.
Lysiini puolestaan on välttämätön aminohappo, josta elimistössä syntyy karnitiinia. Lysiinistä voi olla kasvissyöjillä puutetta. Sitä löytyy mm. pähkinöistä, soijapavuista,
munista ja parmesaanista. Pitkäketjuiset hiilihydraatit, joita on täysjyväviljassa ja pavuissa, lisäävät hermoston välittäjäaineiden tuotantoa ja parantavat muistia. Niillä
voi tasoittaa verensokerin heilahtelua. Jos sokeritaso alenee nopeasti, vaikutus tuntuu ensimmäiseksi aivoissa ja olo muuttuu väsyneeksi, ärtyiseksi, kärsimättömäksi ja sumuiseksi.
Lesitiini ja tee Soija parantaa muistia ja keskittymiskykyä, poistaa hermostuneisuutta ja ahdistusta. Soijalesitiini vaikuttaa edullisesti aivojen ja hermoston kuntoon.
Sitä kannattaa ripotella ruokalusikallinen aamuruokaan tai juomaan. Soijan fosfatidyylikoliini ehkäisee Alzheimerin tautia. Teen flavonoidit parantavat keskittymiskykyä, estävät masennusta ja
vahvistavat hermoja. Marjat ja mausteet Marjojen antioksidantit ylläpitävät aivojemme kuntoa. Aivomme tarvitsevat antioksidantteja, sillä ne työskentelevät
herkeämättä. Ikääntyessä antioksidanttien tarve yhä kasvaa. Vähintään kupillinen mustikoita päivässä suojaa meitä tulehduksilta myös aivoissa. Aivosolujen yhteys
toimii mustikoiden avulla paremmin, aivoissa on vähemmän vaurioitunutta proteiinia ja uusia aivosoluja muodostuu. Mustikoiden päivittäinen syönti estää Alzheimerin tautia ja muistihäiriöitä.
Myös mansikat parantavat aivojen toimintaa ja hidastavat ikääntymisen tuomia muisti- ja hahmotushäiriöitä. Kurkuma on parhaita muistia parantavia ja kognitiivisten kykyjen
hämärtymistä hidastavia mausteita. Basilikaa, rosmariinia ja inkivääriä kannattaa käyttää usein niiden piristävän, virkistävän ja antioksidanttisten vaikutusten
vuoksi. Karnosiini, karnitiini ja ubikinoni Ubikinoni on antioksidantti, jonka määrä vähenee elimistössä ikäännyttäessä. Se liittyy sydämen
ja kilpirauhasen toimintaan ja suorituskykyyn ja poistaa väsymystä. Sitä on sardiinissa, makrillissa, pinaatissa, parsakaalissa, maissi- ja soijaöljyssä, joissain pavuissa, pähkinöissä,
nokkosessa ja täysjyväviljassa. Karnitiini osallistuu rasva-aineenvaihduntaan ja lisää energiaa ja suorituskykyä. Se edesauttaa ikääntyneiden kognitiivisten kykyjen ja muistin säilymistä.
Sitä on lihassa, maitotaloustuotteissa, pähkinöissä, siemenissä, palkokasveissa, vihanneksissa, hedelmissä ja viljoissa. Karnosiini puolestaan on neuropeptidi, jota esiintyy muun muassa
sydänlihaksessa, aivoissa, ihossa, maksassa ja munuaisissa. Ikääntymisen myötä lihasten ja aivojen karnosiini vähenee. Karnosiini ehkäisee stressiä, aivoverenkiertohäiriöstä
johtuvia vaurioita ja neurologisia sairauksia, kuten Alzheimerin tautia. Merilevä, kananmuna, liha, kala, pavut ja useat vihreälehtiset kasvit sisältävät paljon alaniinia josta keho syntetisoi
karnosiinia. Kaikkia kolmea käytetään usein lisäravinteina virkistämään mieltä ja kehoa ja mm. torjumaan migreeniä. Adaptogeenit Adaptogeenit
tasapainottavat hermoston välittäjäaineiden tasoja aivoissa ja estävät muisti- ja keskittymisongelmia, masennusta, unettomuutta ja kroonista väsymyssyndroomaa. Maca on eräs adaptogeeni,
joka tukee lisämunuaisten toimintaa, antaa lisää energiaa ja kuntoa sekä lievittää stressiä. Sitä käytetään myös parantamaan muistia, helpottamaan masennusta, krooniseen väsymyssyndroomaan ja unettomuuteen. Myös mm. brahmi ja awshwagandha toimivat samansuuntaisesti. Tärkeät entsyymit Tuoreesta ravinnosta,
varsinkin vihreästä saamme entsyymejä jotka ylläpitävät toimivaa ruoansulatusta jolloin vaikuttavat aineet kulkeutuvat elimistössämme tehokkaasti, myös aivoihimme. Mango, papaija, banaani,
avokado ja ananas lisäävät hyviä entsyymejä ruokavalioomme, proteiinit pilkkoutuvat tehokkaammin, mikä auttaa mieltä ja kehoa jaksamaan virkeänä. Kaikkia näitä voi vaihtelevasti silputa
vaikkapa päivittäisen smoothien joukkoon. Vettä, mielen harjoituksia ja liikuntaa Ilman riittävää vettä mielemme hämärtyy, kuljemme
sumussa ja heikottaa. 8-10 lasillista vettä on normaali päivittäinen määrä, enemmän tarvitsemme jos treenaamme tai hikoilemme vaihdevuosissa tai juomme paljon kahvia. Myös riittävä
liikunta on muistettava kesät talvet. Puolisen tuntia päivässä kunnon liikuntaa edesauttaa kehomme ja aivojemme aineenvaihduntaa kummasti. Passiivinen telkkarin tuijotus on aivoillemme turmiollista
ainoana harrastuksena. Sanaristikot, uuden kielen opettelu tai minkä tahansa uuden askareen ottaminen ohjelmaan auttaa mieltämme säilymään hyvässä kunnossa. Paikoilleen jääminen
monessakin mielessä on pahin mahdollinen palvelus aivoillemme.
Lisää virtaa kasveista
Lisää virtaa kasveilla Sinikka Piippo Syksyn ja talven pimeys ja kylmyys kuluttaa voimavarojamme ja kevään koittaessa monilla meistä
on akku jo kovin tyhjä. Syömme huonosti ja liikaa, usein hiilihydraattipitoista lohturuokaa joka vaikuttaa epäedullisesti sokeritasapainoon ja väsyttää entistä enemmän. Pohjoisilla
kylmillä alueilla eivät salaatit ole parasta mahdollista ruokaa talvisin. Onneksi tasapainottavia, hyvää unta tuovia ja virkistäviä ja sopivaa energiaa antavia kasveja on runsaasti talvisinkin
tarjolla. Luonnonyrtit ja marjat Nokkonen sisältää suuria määriä B-vitamiineja, folaattia, karotenoideja, A-, C-, E- ja Kvitamiinia ja eri
kivennäisaineita. Se parantaa sekä mielen että kehon kuntoa ympäri vuoden ja auttaa ehkäisemään talven flunssaa sekä edesauttaa toipumista. Veriarvot kohenevat jolloin jaksaa paremmin.
Kuivattua nokkosta voi ripotella moniin ruokiin ja juomiin. Nokkosletut aamulla antavat puhtia pitkälle päivään. Kaikista ruoka-aineista eniten antioksidanttisia fenoliyhdisteitä
on marjoissa. Ne lisäävät stressin sietoa, antavat energiaa lihottamatta ja pitävät verensokerin tasaisena. Marjojen avulla tulehdukset pysyvät loitolla. Kotimaisia marjoja kannattaakin
käyttää monipuolisesti ympäri vuoden. Jos maha kestää, kannattaa ruokavalioonsa lisätä sieniä, sillä niistä saa immuunipuolustusta tukevaa D-vitamiinia.
Pähkinät ja siemenet Auringonkukan siemenissä on korkea määrä lähes kaikkia tarpeellisia ravintoaineita, jotka toimivat hyvin yhdessä. Niissä on paljon energiaa
ja proteiinia sekä E-vitamiinia ja monityydyttymättömiä rasvahappoja. Siemeniä syömällä saa energiaa ja voimaa, paremman yöunen vailla suonenvetoa, ja muisti ja mieliala kohenee.
Sinkki yhdessä E-vitamiinin kanssa parantaa immuunipuolustusta. Saksanpähkinöiden sisältämät omega-3-rasvahapot auttavat masennukseen ja kaamosmasennukseen.
Hampunsiemenet ovat erittäin ravinteikkaita ja korkealaatuisen proteiinin ja elintärkeiden rasvahappojen lähde. Hampunsiemenistä kylmäpuristetussa öljyssä ja siemenissä on kolmea
rasvahapporyhmää eli omega-3:a, omega-6:tta ja omega-9:ää ja niiden keskinäinen suhde on erinomainen. Öljy lisää vastustuskykyä, antaa energiaa puutostiloissa ja parantaa mielialaa.
Siemeniä kuorineen, kuorittuina tai rouheena voi lisätä ruokiin ja smoothien sekaan, voileiville ja evässekoituksiin pähkinöiden ja muiden siementen joukkoon.
Avokado Avokadossa on suunnaton määrä kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, mutta myös paljon eri vitamiineja,
steroleja, arginiinia, tryptofaania, mannoheptuloosihiilihydraattia ja magnesiumia. Avokado onkin ravinteikkain hedelmä. Se edesauttaa sydämen ja verisuonten hyvinvointia
sekä parantaa muistia, tehostaa immuunipuolustusta ja ehkäisee ahdistuneisuutta. Avokadon tryptofaani rauhoittaa ja parantaa unta ja arginiini ja mannoheptuloosi piristävät väsynyttä, tuovat keskittymiskykyä sekä takaavat aivojen ja hermoston energiansaannin pitkään. Tee ja suklaa Teen katekiinit parantavat immuunipuolustusta ja kofeiini
ja kofeiinijohdokset virkistävät ja parantavat keskittymis- ja reagointikykyä. Aminohappo teaniini parantaa mielialaa, rentouttaa ja lievittää stressiä. Tee rauhoittaa ja tuo hyvänolon
tunnetta. Parasta on vihreä ja valkoinen tee, mielellään pitkin päivää nautittuna. Kupillinen hyvälaatuista kaakaota on vielä monin verroin tehokkaampaa kuin tee. Kaakao ja suklaa
antavat onnellisuuden tunteita, iloa, mielihyvää ja lievittävät masennusta. Suklaan runsas magnesium antaa energiaa aivojen ja hormonien toiminnalle. Korkean kaakaopitoisuuden omaava suklaa ja kaakao
ovat parhaita ja kohtuullisesti käytettynä ne eivät tuo lisäkiloja. Mausteet Rosmariini auttaa kun on vilustunut ja heikottaa. Se auttaa niin yrttinä
kuin eteerisenä öljynä uupumukseen, stressiin ja masennukseen sekä terävöittää muistia, rauhoittaa ja parantaa yöunta. Inkivääri on tunnettu lemmennostattaja, joka
tuo voimaa ja piristää. Se helpottaa hengitystietulehduksia ja vatsaflunssaa teenä ja inkiväärihunajana. Myös mintut ovat hyvä rohto moneen vaivaan. Mietona teenä minttu rauhoittaa,
vahvana virkistää, joten iltateeksi se ei sovi. Sitruunamelissan lehtiä voi lisätä teehen tai vaikkapa vaniljajäätelöön, joka melissan ohella rauhoittaa. Sitruunamelissa auttaa
unettomuuteen, väsymykseen, hermostuneisuuteen, masennukseen ja stressiin. Salvia on parhaita masennuksen ja stressin poistajia ja soveltuu hyvin toipilaille ja liikarasittuneille. Iltateenä se auttaa parempaan
uneen ja lievittää vaihdevuosi-ikäisten yöllistä hikoilua. Hyvät hiilarit Pitkäketjuiset hiilihydraatit, joita on varsinkin täysjyväviljassa,
pavuissa ja linsseissä, pilkkoutuvat hitaasti ja tasaisesti elimistössä ja pitävät kylläisenä pidempään ja hillitsevät verensokerin heilahteluja. Niitä syömällä
saa pitkäaikaista energiaa. Ne lisäävät hermoston välittäjäaineiden tuotantoa ja parantavat muistia ja tasaavat mielialanvaihteluja. Ne tehostavat tryptofaanin imeytymistä ja edesauttavat
yöunta. Papujen syönti torjuu stressiä ja ahdistusta ja estää uupumista. Linssejä kannattaakin syödä iltasella parantaakseen yöunta. Superfoodit
Superfoodit kuten maca ja ashwagandha antavat lisää virtaa päivään, esim. pirtelöihin sekoitettuina. Ashwagandha on erinomainen apu levottomuuteen, väsymykseen, stressin aiheuttamaan
unettomuuteen ja hermostolliseen uupumukseen. Vastustuskykyä ja parempaa kuntoa saa myös siniviherlevistä Chlorella ja Spirulina, joita on helppo lisätä puuroon tai pirtelöön jauheena.
Ne sopivat ravintolisäksi toipilaille ja niille, jotka haluavat lisätä ravintoonsa vitamiineja ja kivennäisaineita ja vahvistaa immuunipuolustustaan. Jos nämä konstit eivät tehoa, niin silloin on
syytä lähteä lomalle.
Kuntoa kasveista
Parempaa kuntoa kasveilla Sinikka Piippo Talvisin kuntomme saattaa pahasti rapistua. Liikunta on vähäistä, valosta on puutetta, ruokavalio
on sitä sun tätä. Keväällä vauriot paljastuvat ja herää halu saada keho ja mieli jälleen kuntoon. Kasveilla ja liikunnalla se onnistuu hyvin. Perunan, valkoisten jauhojen, valkoisen
riisin ja pastan radikaali vähentäminen auttaa osaltaan. Kasveja monipuolisesti Vaikka haluammekin keventää, kannattaa muistaa että hyvä kunto ei synny pelkästään
ruokaa vähentämällä vaan syömällä monipuolisesti terveellisiä ruoka-aineita. Hoikkuus ei aina ole terveyttä. Ruoan ja kasvien valinnassa on hyvä huomioida vitamiinit,
fenolit, antioksidantit, rasvahapot, kuidut, täysjyvät ja kivennäisaineet sekä tietysti proteiinit. Kehon puhdistus on tärkeää keväällä: tuoreita villivihanneksia on
hyvä popsia runsaasti heti kun niitä on saatavilla. Myös erilaiset yrttiuutteet ja yrttiteet tukevat keväistä puhdistuskuuria. Villivihannekset Nokkonen
on todellinen terveyspommi: siinä on runsaasti ja monipuolisesti vitamiineja ja kivennäisaineita ja muun muassa ubikinonia. Nokkosella voi parantaa yleiskuntoaan, ennaltaehkäistä sairauksia ja flunssia,
poistaa voimattomuutta niin henkisellä kuin elimellisellä tasolla. Nokkonen parantaa hemoglobiinia ja sen folaatti aktivoi energiatasoja ja fyysistä kuntoa parantavaa metioniiniaminohappoa. Sen runsas
ubikinoni edesauttaa jaksamista. Pian nokkosta saa jo luonnostakin. Parasta onkin käyttää talvisen nokkosvarastonsa loppuun ennen uuden tuoreen sadon ilmaantumista. Onneksi nokkosta saa ostaa
myös kuivattuna. Muutkin villivihannekset ovat oivia kunnon tuojia kunhan malttaa vielä hetken odottaa. Omat viimesyksyiset kuivatut villivihannekset voi käyttää viherjauheseoksina ja ripotella
runsaasti eri ruokiin. Marjat ja mausteet Kotimaiset marjat sisältävät suuria määriä monipuolisesti terveyttämme ja jaksamistamme hyödyttäviä
fenoleja ja antioksidantteja. Ennen uutta marjasatoa kannattaa syödä pakastinta ahkerasti tyhjäksi. Jos pakastemarjoja ei ole itsellä varastossa, marjajauheet ja –rouheet ovat käypiä
korvikkeita. Tyrnimehu on piristävä tapa aloittaa päivä. Mausteet ja mausteyrtit jäävät turhan vähälle huomiolle kuntoa kohotettaessa. Niissä on kuivattuinakin erittäin runsaasti
kivennäisaineita ja fenoleja. Täysjyvät Polysakkarideista koostuvat pitkäketjuiset hiilihydraatit sulavat elimistössä hitaasti ja imeytyvät
verenkiertoon tasaisesti, jolloin kylläisyyden tunne säilyy pidempään ja saadaan pitkäaikaista energiaa. Ne nostavat serotoniinipitoisuutta aivoissa tasaten mielialanvaihteluja ja parantaen unen
laatua. Muun muassa ohrassa on runsaasti pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Sen beetaglukaani torjuu painonnousua, rasvan kertymistä kehoon ja keskivartalolihavuutta. Kuidut lisäävät suoliston
hyödyllisten bakteerien määrää ja tehostavat immuniteettia sekä puhdistavat suolistoa. Täysjyväviljaa on hyvä syödä papujen kera, jolloin niiden proteiinit tasapainottavat
toisiaan. Rasvahapoilla keho ja mieli kuntoon Rasvahapot osallistuvat muun muassa tulehdusta torjuvien yhdisteiden tuotantoon, energiaaineenvaihduntaan ja edistävät immuunipuolustusta.
Ne parantavat muistia ja keskittymiskykyä, lievittävät masennusta ja tuovat fyysistä kestävyyttä. Hyviä kasvikunnan lähteitä ovat hampunsiemenet, pellavansiemenöljy, saksanpähkinät ja vihannesportulakka. Kaalit ja hapankaali Parsa-
ja lehtikaali ovat kaaleista terveellisimmät. Lehtikaali päihittää kaikki kasvikset ja hedelmät ravinteiden kokonaismäärässä. Se sisältää runsaasti karotenoideja ja E-vitamiinia.
Parsakaalissa puolestaan on todella paljon fenoleja. Parsa- ja lehtikaalissa C-vitamiini, rauta ja folaatti muodostavat hyvän anemiaa ehkäisevän yhdistelmän. Kaalit yhdessä pitkäketjuisten
hiilihydraattien kanssa ovat erinomaista iltaruokana auttamaan unettomuudessa. Kaalien runsaskuituisuus hyödyttää suolen limakalvoja, parantaa suolinukan kasvua ja imee itseensä myrkkyjä ja rasvoja.
Kaikki kaalit, mutta varsinkin punakaali ovat oivallista ruokaa keventäjälle. Hapankaalissa on runsaasti B-vitamiineja ja kivennäisaineita, jopa B12-vitamiinia, joka edesauttaa jaksamisessa, parantaa mielialaa
ja stressinhallintaa. Parsa Näin keväällä parsaa saa hyvin kaupoista. Vihreä parsa on terveellisempää kuin valkoinen. Vitamiinien ja kivennäisaineiden
ohella siinä on runsaasti antioksidanttista glutationia, joka ehkäisee tulehduksia, poistaa myrkkyjä ja parantaa immuniteettia. Sen kuidut lievittävät ummetusta ja lisäävät kylläisyyden
tunnetta ja inuliini hellii suoliston hyvää bakteerikantaa. Parsa sopii laihduttajalle, siinä on hyvin vähän kaloreita ja se aktivoi hiilihydraatti-, proteiinija rasva-aineenvaihduntaa, parantaa
verta ja edesauttaa hapensaantia. Monien B-vitamiiniensa ja folaatin vuoksi se lievittää väsymystä, unettomuutta, hermostuneisuutta ja stressiä. Sipulit ja sienet
Sipuleissa, etenkin punasipuleissa on monia antioksidanttisia ja tulehduksia torjuvia aineosia. Ne parantavat yleiskuntoa. Niissä on paljon mielialaa parantavaa folaattia. Sipulienkin fruktooligosakkaridit edistävät
immuunipuolustusta vahvistavien hyödyllisten bakteerien kasvua. Sienissä on paljon hyödyllisiä aineosia, mutta vain vähän kaloreita. Herkkusienet ovat erinomaisia kivennäisaineiden
ja B-vitamiinien lähteitä. Sienistä on löytynyt lukuisia aktiivisia aineosia, joista saattaa olla lääkkeellistä hyötyä. Pakurikääpä ja siitake torjuvat tulehduksia,
parantavat immuniteettia ja torjuvat ylipainoa. Kuivattuja sieniä on kätevää ripotella ruokaan kivennäisainelisäksi. Pähkinät, siemenet ja kuivatut hedelmät
Pähkinät, siemenet ja kuivatut hedelmät antavat energiaa, terveellisiä rasvoja, vitamiineja ja kivennäisiä. Pienikin määrä päivässä riittää. Pähkinöiden
arginiini poistaa väsymystä ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Kuivatut hedelmät sisältävät verta parantavaa rautaa ja unettomuutta helpottavaa tryptofaania.
Parempaa unta
Parempi yöuni kasviksilla Sinikka Piippo Unettomuus on hyvin yleinen vaiva, josta pitkäaikaisena kärsii joka kymmenes ja jonkin asteisesta
jopa kolmannes. Unettomuuteen luetaan nukahtamisvaikeudet, katkonainen uni, liian varhainen herääminen ja virkistämätön uni. Silloin kun itse katsoo kärsivänsä unettomuuden oireista,
puhutaan unettomuudesta. Unettomuus vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, jaksamiseen, terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Useimmiten stressi ja elämän muutokset
aiheuttavat unihäiriöitä. Stressin ja huoliajatusten vähentäminen onkin tärkeimpiä uniongelmien lievittäjiä. Hermoston välittäjäaineet
Hermoston välittäjäaineilla on keskeinen asema unen ja valveillaolon samoin kuin mielialojen säätelyssä. Tryptofaani on maitohappobakteerien tuottama elimistön ja ravinnon proteiineissa
esiintyvä elintärkeä aminohappo, joka muuttuu elimistössä 5- hydroksitryptofaanin kautta serotoniiniksi ja lopulta melatoniiniksi. Välittäjäaineita syntyy aivoissa myös eikosanoideista,
joita puolestaan syntyy välttämättömistä rasvahapoista. Serotoniinin vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä ja se vaikuttaa jossain määrin
myös nukkumiseen. Sen puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Keski-iässä ja sen jälkeen serotoniinin määrä aivoissa alkaa laskea. Melatoniini on
elimistössä luontaisesti esiintyvä "pimeähormoni", jota erittyy pääasiassa käpyrauhasesta. Melatoniinin eritys lisääntyy pian pimeyden tulon jälkeen, on huipussaan kahden
ja neljän välillä aamulla ja vähenee aamua kohti. Melatoniini, tryptofaani ja serotoniini ruoassa Melatoniinia on kirsikoissa, maississa, riisissä, ohrassa, kaurassa,
inkiväärissä ja banaanissa. Kaurapuuro banaanilla on erinomaista iltaruokaa unettomuuteen. Serotoniinia on mm. saksanpähkinöissä. Tryptofaania löytyy kohtuullisesti kikherneistä,
pavuista, kurpitsansiemenistä, taateleista, viikunoista, avokadosta, banaanista, pataatista ja parsasta. Myös maitotaloustuotteet ja munat sisältävät runsaasti tryptofaania. Viikunan
hiilihydraattien uskotaan parantavan mielialaa, suorituskykyä ja keskittymiskykyä, rauhoittavan, mutta poistavan väsymystä. Kuivatut viikunat illalla syötyinä parantavat yöunta. Taatelien
sokeri nostaa serotoniinitasoja ja niiden tryptofaani auttaa unettomuuteen. Viisi taatelia ennen nukkumaanmenoa saattaa tuoda hyvän yöunen. B-vitamiinit Suuri
määrä niasiinia (B3) säästää kehon tryptofaania, jolloin tryptofaania jää serotoniinin ja melatoniinin tuotantoon. Tryptofaanipitoiset ruoat nostavat luonnollisesti niasiinipitoisuuksia.
Niasiinia on runsaasti täysjyväviljassa ja pähkinöissä. B6-vitamiini puolestaan osallistuu lukemattomien entsyymien toimintaan, rasvahappo- ja sokeriaineenvaihduntaan sekä hermoston
välittäjäaineiden (mm. serotoniinin, tryptofaanin ja rauhoittavan GABAn) ja tiettyjen hormonien (mm. steroidien) valmistukseen ja toimintaan. Sitä saa mm. avokadosta, pähkinöistä, siemenistä
ja täysjyväviljasta. B12-vitamiinin puute voi myös aiheuttaa hermostuneisuutta, väsymystä ja uniongelmia. Sitä ei kasviksissa ole hapankaalia lukuun ottamatta.
Folaatin puute aiheuttaa uupumusta ja unettomuutta. Folaatti on tärkeä mielialoihin vaikuttava vitamiini, sillä se osallistuu serotoniinin ohella myös muiden välittäjäaineiden muodostukseen.
Punajuuressa, pinaatissa, nokkosessa, linsseissä, kaaleissa ja mansikassa folaattia on todella paljon. Helposti folaattia kesäisin saa mansikoista. Pitkäketjuiset hiilihydraatit
Polysakkarideista koostuvat pitkäketjuiset hiilihydraatit sulavat elimistössä hitaasti ja imeytyvät verenkiertoon tasaisesti, jolloin verensokeri ei heilahtele. Ne lisäävät hermoston
välittäjäaineiden tuotantoa ja nostavat serotoniinipitoisuutta aivoissa ja tasaavat mielialanvaihteluja sekä tehostavat tryptofaanin imeytymistä ja parantavat unen laatua. Papujen
pitkäketjuiset hiilihydraatit yhdessä tryptofaania muodostavien ruokien kanssa voivat tehostaa tryptofaanin muuntumista serotoniiniksi ja sen imeytymistä. Siksi pavut torjuvat stressiä ja ahdistusta,
lisäävät tyyneyttä ja uneliaisuutta, hyvää unta ja estävät uupumista. Ne voivat nostaa serotoniinipitoisuutta aivoissa ja tasata mielialavaihteluita. Myös kaali yhdessä
pitkäketjuisten hiilihydraattien kanssa vaikuttaa tryptofaaniin, joten se on erinomaista iltaruokaa. Rasvahapot Masennus aiheuttaa usein uniongelmia. Omega-3-rasvahapoista
on todettu olevan apua masennukseen. Niitä saa mm. rypsi-, soija-, saksanpähkinä- ja pellavansiemenöljyistä, rasvaisesta kalasta, vihannesportulakasta ja vehnänalkioista. Elintärkeiden
rasvahappojen (omega 3: ALA ja omega 6: LA) puute saa aikaan mielialanvaihtelua, unihäiriöitä, heikkoutta ja masennusta. Pellavan- ja hampunsiemenet ovat hyviä elintärkeiden rasvahappojen lähteitä.
Magnesium ja kalsium Magnesium säätelee stressihormonien (adrenaliinin) eritystä ja henkistä tasapainoa, rentouttaa sydänlihasta ja kontrolloi verenpainetta.
Sen puute aiheuttaa mm. tuntoaistin häiriöitä, yöllisiä jalan lihaskouristuksia, raajojen puutumista, nivelkipuja, kohonnutta verenpainetta, sydämentykytystä, päänsärkyä,
väsymystä, hermostuneisuutta, huoliajatuksia, eli monenlaisia unta häiritseviä oireita. Magnesiumia on runsaasti manteleissa, kurpitsansiemenissä, pinaatissa, kaurapuurossa, vehnänalkioissa
ja pavuissa. Myös kalsium rauhoittaa, ja sitä saa helposti maitotaloustuotteista ja seesaminsiemenistä. Rauhoittavat haihtuvat öljyt Monissa mausteyrteissä
on rauhoittavia haihtuvia öljyjä. Laventelista voi tehdä teetä mutta voi sen kukkia lisätä salaatteihin tai taikinoihinkin. Se auttaa lievään unettomuuteen, hermostolliseen uupumukseen,
stressiin, masennukseen, levottomuuteen ja hermoista johtuvaan sydämentykytykseen. Salviasta saa rauhoittavaa hyvänmakuista iltateetä yhdessä vadelman lehtien kanssa. Se helpottaa vaihdevuosien aikaista
kiusallista yöllistä hikoilua. Valeriaana, humala ja kamomilla Valeriaana helpottaa sekä jännitystä että unettomuutta. Unettomuuden hoitoon tarkoitettu annos on jännityksen hoitoon käytettävää annosta suurempi, ja se otetaan iltaisin, puolta tuntia tai tuntia ennen nukkumaanmenoa. Valeriaanan vaikutuksen huomaa vasta parin viikon säännöllisen
käytön jälkeen. Humalan kävyistä ja kamomillan kukista voi hauduttaa rauhoittavaa iltateetä.
|
|
 |
|
|
|